Kanivinkit,  Käyttäytyminen,  Sairaudet

Kani juo omaa pissaansa – miksi?

Heipä hei! Kaneilla voi olla kaikenlaisia kummallisia käytösmalleja. Oletko esimerkiksi koskaan nähnyt kanin lipittävän omaa pissaansa? Minä olen. Jostain syystä olen tavannut tätä käytöstä vain leikkaamattomilla ja leikatuilla naarailla, en ollenkaan uroksilla.

Kysyin tätä vuoden 2018 Papanaattorin numerossa 3 Eläinlääkäri vastaa – osiossa. Siis että miksi kanit juovat omaa virtsaansa. Johanna Mäkitaipale vastasi, että kyseessä saattaa olla vanhemmilta opittu tapa, kuten koirilla oman ulosteensa syöminen.

Samaa pohditaan nyt myös kesän 2019 Rabbiting On -lehdessä. Lukijan kysymykseen vastasi eläinlääkäri Guen Bradbury. Myös tämän lukijan virtsaa lipittelevä kani on naaras (leikattu). Sekä Mäkitaipale että Bradbury kertovat, ettei käytökseen ole yhtä ja samaa syytä vaan se voi johtua monista eri asioista.

Rajoittunut vedensaanti

Mäkitaipaleen mukaan kani voi juoda omaa virtsaansa janoon, jos muuta juotavaa ei ole tarjolla. Bradburyn mukaan kyseessä voi olla poikasajan puutteellinen vedensaanti, jolloin kani on oppinut tämän tavan olosuhteiden pakosta. Hän lisää, että tavasta voi olla vaikea päästä eroon.

Aluksi pidin kaneilla juomapulloja, koska luulin, että niin kuuluu tehdä. Eräänä päivänä kävi kuitenkin niin, että kummatkin juomapullot olivat menneet lukkoon samaan aikaan. Siitä lähtien olen tarjonnut vettä myös kupeista ja nykyään meillä on pelkät kupit käytössä.

Tutkimusten mukaan vedenjuonti vähenee, jos kani juo pelkästä pullosta vettä. Ei ole väliä onko kyseessä nippapullo vai kuulapullo, juoma-asento on väärä kummassakin tapauksessa. Vaikka nippapullo voi antaa enemmän vettä kuin kuulapullo, siitäkin saa vähemmän kerralla kuin kupista.

Kanini ovat rescuekaneja, joten en tiedä niiden alkuperää. Minun luonani vettä on (sitä yhtä epäonnista päivää lukuun ottamatta) aina saatavilla, joten kyseessä ei voi olla rajoitettu vedensaanti.

Sokeria virtsassa

Mäkitaipaleen mukaan kani voi juoda virtsaansa, jos sen koostumus on muuttunut makeammaksi esimerkiksi sairauden tai stressin myötä. Tämä käy paremmin järkeen, sillä virtsaansa juonut Puputti oli leikkaamaton naaras, joka jouduttiin lopettamaan kohtusyövän vuoksi.

Valeraskauskierre stressasi Puputtia ja kuka tietää kauanko kohtukasvaimia oli ollut ennen kuin oireita ilmeni.

Poppana on kyllä leikattu, mutta neiti tuli minulle 2-vuotiaana. Hänellä on herkän vatsan lisäksi ollut hammaspiikkejä, krooninen silmävaiva ja nyttemmin löydettiin myös synnynnäinen selkävika.

Vaikka Poppiksella on ollut kaikenlaista kremppaa, eniten neidin elämään on kuitenkin näin kaniemännän näkökulmasta vaikuttanut poikasajan puutteelliset kanikokemukset. Poppanalle ei ole yrityksistä huolimatta löytynyt lajitoveria.

Lajitovereita on kyllä samassa taloudessa, mutta yhtäkään niistä ei voi päästää nenäkkäin tappelun vuoksi. Poppis ei osaa puhua kania. Ristiriitaiset viestit hämmentävät muita ja niistä aiheutuu väistämättä konflikteja.

Poppana on nyt 10-vuotias, joten neiti saa elellä mun kanssa enkä ole enää koittanut yhdistää häntä kenenkään muun kanin kanssa. Jotta en pelottaisi tällä tarinalla ketään uutta lajitoveria harkitsevaa, haluan sanoa, että Poppanan lisäksi tiedän vain yhden kanin, joka ei ole huolinut lajitoveria. Aina kannattaa yrittää 🙂

Koska kanit ovat persoja sokerille ja Poppana on varsinainen herkkupeppu, ei olisi ihme, jos omaa virtsaa lipiteltäisiin sen makeuden vuoksi. Normaalisti kanin virtsassa ei Mäkitaipaleen mukaan ole sokeria.

Puutteellinen ravinto

Sekä Bradbury että Mäkitaipale mainitsevat puutostilat yhtenä syynä virtsan juomiselle. Jos kani ei saa tarpeeksi kalsiumia, se voisi siitä syystä juoda omaa virtsaansa. Suolan- ja muiden mineraalien puute aiheuttavat tarvetta etsiä niitä ihmisten mielestä kummallisista lähteistä.

Mistä tietää, onko ravinto puutteellista vai pääosin kunnossa? Jos kani ei saa siemenseosta vaan pellettiä ja sitäkin vain 5 % ravinnostaan, on todennäköistä että se puoli on kunnossa. Heinän ja ruohojen kuuluu muodostaa vähintään 80 % ruokavaliosta ja loput 15 % on jaettu tuoreruuille.

Jos kanisi saa siemenseosta, se kannattaa vähitellen vaihtaa pellettiin. Kääpiökanille suositus on noin 25g/kg pellettiä päivässä. 25g tekee kaksi kukkurallista ruokalusikallista. Hermeliinille se riittää, mutta jättirodut syövät paljon enemmän.

Tuoreruokana pitäisi vaihdella erilaisia kasveja ja etenkin toukokuusta lähtien niitä kannattaa Suomen luonnosta kerätä 🙂 Voikukka lienee tutuin, mutta myös mansikan- ja vadelmanlehtiä kannattaa kerätä. Vuohenputki, siankärsämö, pihatähtimö ja poimulehti kelpaavat myös hyvin kaneille.

Sokeripitoisten porkkanan ja vetisen lehtisalaatin sijaan kaupan hevi-osastolta kannattaa tuoda kanille erilaisia yrttiruukkuja. Kokeile kesäkurpitsaa kurkun sijaan. Vaihtelua tuovat myös fenkoli sekä sellerit.

Jos pystyt yhden käden sormilla laskemaan, montako laatua eri ruokia kani saa, puutostilat ovat todennäköisempiä kuin paljon erilaisia ruokia syövällä kanilla.

Muita syitä virtsan juomiselle

Saako kani olla vapaana asunnossa? Onko sillä tarpeeksi virikkeitä? Entä lajitoverit? Jos elinolosuhteet ovat kunnossa eikä syytä löydy ravinnostakaan, kannattaa konsultoida kaneihin perehtynyttä eläinlääkäriä (luettelo Kanikirjan sivuilla 89-90).

Mäkitaipaleen mukaan on pohdittu, josko hammassairaudet ja kipu suussa voisi tehdä lämpöisestä virtsasta houkuttelevampaa juoda kuin viileän veden.

Kun olosuhteiden lisäksi myös mahdolliset sairaudet on hoidettu ja kani juo edelleen virtsaansa, syynä voi olla poikasaikana opittu tapa. Bradburyn mukaan on hyvin epätodennäköistä, että kanille koituisi vahinkoa virtsan juomisesta.

Bradbury ehdottaa, että käytöksen muuttamisessa voisi olla apuna pellettien vähentäminen ja lopulta niiden poistaminen kokonaan ruokavaliosta. Pellettien sijaan kani saisi enemmän tuoretta ruohoa ja muita kasveja.

Pelletit täyttävät vatsan hetkessä, mutta tuoreruokaa saa syödä paljon enemmän ennen kuin raja tulee vastaan. Tämä kuitenkin toimii vain sellaisissa maissa, joissa tuoretta on saatavilla ympäri vuoden. Suomessa ei välttämättä ole, joten näillä leveysasteilla se ei liene yhtä hyvä ratkaisu.

Pelletit kannattaa ripotella pitkin asuntoa, jotta kani ei syö kaikkia kerralla. Tuoreruuan määrää voi yrittää lisätä suhteessa pellettiin, jos vain kanin vatsa sen kestää.

Lopuksi kysymys sulle 🙂 Oletko nähnyt vastaavaa käytöstä uroksilla? Vai voisiko tämä olla vain naaraiden juttu? Rabbiting Onin lukija on huomannut käytöstä aamuisin, mutta oman kokemuksen mukaan vuorokaudenajalla ei tunnu olevan merkitystä.

P.S. Kani syö omia papanoitaan ja se puolestaan on normaalia. Tätä kutsutaan koprofagiaksi. Huolestua pitää vasta, jos kani ei syö omia umpparipapanoitaan. Tästä lisää aiemmassa postauksessa.

4 kommenttia

  • Sanna Katajakoski

    Meillä on kaksi vuotias leikkaamaton naaraskani ja noin kahdeksan vuotias leikattu uroskani. Molemmat ovat myös rescue-kaneja, joiden aiemmasta elämästä en paljoa tiedä. Kanit asuvat meillä vapaasti, häkissä ne käyvät vain syömässä, käymälälaatikoita meillä on kolmessa eri paikassa.
    Kummatkin kanit juovat välillä omaa virtsaansa, siis myös uros. Ehkäpä uros on oppinut tavan naaraalta, sillä aiemman edesmenneen kanitytön kanssa uros ei tätä tehnyt.
    Olen miettinyt, että jospa puput siivoavat näin jälkiään, kun ovat vahingossa tehneet lätäkön wc-laatikon ulkopuolelle paljaalle lattialle. Pissan nuoleminen tapahtuu aina lattialta, ei vessalaatikosta -tosin laatikossa se imeytyy heti kuivikkeisiin.
    Tuo makean virtsan houkutus kuulostaa myös järkevältä selitykseltä, ainakin meidän makeanhimoisilla pupuilla. Niiden virtsa voi hyvinkin olla ajoittain makeaa, kun ovat saaneet iltaruuaksi tuoreruuan mukana porkkanaa, banaania tai omenaa -joskus jopa päärynää tai persikkaakin.
    Puhdasta vettä on aina tarjolla astiasta, pellettiä syödään sallittu määrä ja kasa heinää puputetaan mennen tullen. Kaurahiutaleita ja kovaa ruisleipää kanit saavat välillä vaihteluherkuksi ja oksia tuodaan usein pikku purtavaksi.
    Ehkäpä virtsan juonti ei ole kuitenkaan epäterveellistä, meillä ainakin puput näyttäisivät voivan hyvin moisesta tavasta huolimatta.

    • Puputäti

      Moikka ja kiitos kommentista! Ihanaa, että kanit saavat olla vapaana <3 Tuntui, että naaraat oikein tarkoituksella tekivät pissat ja sitten heti peruuttivat lipittämään sitä. Kuulostaa kyllä siltä, että uros olisi oppinut tavan naaraalta, jos ennen ei lipitellyt pissaa. Auttaisiko naaraan leikkuutus? Ehkä ei kokonaan, mutta kenties vähentäisi sitä 🙂

  • Heidi

    Hei!
    Meillä 4-v leikkaamaton uros, koko ikänsä ilman lajitoveria elänyt kääpiöluppa. Voisin kuvitella, että tuo virtsan makeus on saanut pupun juomaan omaa virtsaansa. Vapaana saa olla, juomaa aina tarjolla kupista.
    Tuo hampaiden tilanne jäi mietityttämään. Toisinaan kököttää paikallaan ja louskuttelee leukojaan. Syö hyvällä ruokahalulla lähes kaiken tarjotun, saa myös omenaa ja porkkanaa toisinaan. Keppejä aina tarjolla. Tuoreiden kirjo on jäänyt kovin kapeaksi, sillä niissä on selvästi valikoivampi. Täytynee kokeilla yrttejä ruukusta.
    Muutoin on eläväinen ja hakeutuu helittäväksi, sylittelyäkin sallii keskimäärin kerran vuorokaudessa.
    Vinkki, löysi ilmapallosta itselleen tyttöystävän ja aktivointilelun.🤭

    • Puputati

      Moi Heidi,

      ja kiitos kommentista! 🙂 Kannattaa kokeilla esim. tilliä, fenkolia, erilaisia minttuja, salviaa ja kesällä vadelman/mansikan lehteä, siankärsämöä, poimulehteä jne. Josko niistä suostuisi pieniä määriä mutustamaan. Hampaat olisi kyllä hyvä tarkistaa. Ne voisi katsoa ja mahdollisesti hammaspiikit hioa samalla, jos kastraatio on suunnitelmissa.

      Jos poika kovasti nylkyttelee palloa tai ihmisten jalkoja, suosittelen kiirehtimään kastraatiota 🙂 Olin taannoin kuuntelemassa eläinten käyttäytymistieteen tohtori Telkänrannan luentoja, linkki luentotallenteeseen https://www.arador.fi/product-page/luentovideot-jyrsijat-kanit?lang=fi . Turhautuminen on kanille ikävä tunne ja aiheuttaa pidemmän päälle kovasti stressiä. Se näkyy mm. pakonomaisena nylkyttelynä ja jahtaamisena, jonka jälkeen kani saattaa mennä jalat ojollaan pötköttämään ja huohottamaan lattialle, kunnes taas on pakko mennä pökkimään palloa/aktivointilelua.

      Hampaiden louskutus voi toki kieliä kivusta, mutta myös mielihyvästä. Yleensä semmoinen hiljaisempi narskutus on tyytyväisyyttä ja kuuluvampi tarkoittaa, että johonkin sattuu. Tai jos ei kuulu hampaiden narskuttelua vaan kani muuten vain mällää suullaan, siellä voi olla irtokarvoja, joita kani yrittää niellä tai hän on juuri poiminut umpparipapanan suuhunsa, ja mutustaa vitamiineja talteen 🙂

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *