Suuri kanikupla

Koska olen Puputäti, saatan elää suuressa kanikuplassa. Törmäsin kuitenkin mielenkiintoiseen artikkeliin aiheeseen liittyen. Kanadalainen eläinlääkäri Veronica Gventsadze kirjoittaa aiheesta ”kanitkin tarvitsevat eläinlääkäreitä”.

Hän on valmistunut 11 vuotta sitten eläinlääkäriksi. Sekä minua, tätä eläinlääkäriä että varmasti myös sinua, kummastuttaa ja harmittaa kanien huonohko asema. Kaneja on paljon, mutta valmiudet niiden ansaitsemaan hyvään hoitoon ovat puutteelliset.

Kyselyiden perusteella kanit ovat usein kolmanneksi suosituin lemmikki koirien ja kissojen jälkeen, mutta niistä ei vain tiedetä tarpeeksi. RWAFin tunnuslause kuuluu ”Britannian kaltoinkohdelluin lemmikki”.

Väärinymmärretty kani kyllä onkin. Semmoinen söpö, hellyyttävä karvapallo, jolla on kuitenkin terävät hampaat ja reviiritietoiset ajatukset. Kani rinnastetaan lyhytikäisiin jyrsijöihin, vaikka kääpiökani voi elää yli 10 vuotta.

Iik – kani vastaanotolla!

Gventsadze ei aiemmin halunnut hoitaa kaneja, koska pelkäsi, että ne heittävät veivinsä pelkästä katsekontaktista. Onkohan tosiaan näin? Eivätkö jotkut eläinlääkärit tämän vuoksi hoida kaneja? Lääkärinvalan mukaan: ”Päämääränäni on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen.”

Tällä kokeneella eläinlääkärillä oli vyönsä alla vain tunnin luento kaneista eläinlääketieteellisissä opinnoissa, ja luentoa seurannut lyhyt käsittelysessio säyseän (tai kauhistuneen?!) laboratoriokanin kanssa. Ei tällaisilla eväillä kaneja kannatakaan hoitaa.

Kani sairastuu – mihin sen voi viedä?

Artikkelin kirjoittanut eläinlääkäri kysyi 16 amerikkalaiskollegaltaan, tuleeko heidän vastaanotolleen kaneja. Kuulemma tulee. Yleensä kyse on steriloinneista ja kastroinneista, jotka he opettelivat tekemään kirjojen, internetin lähteiden ja kaneista tietävien eläinlääkäreiden neuvojen perusteella. Tämä on suuri epäkohta sekä kaneja, heidän ihmisperheitään että ihan itse eläinlääkäreitä kohtaan.

Uskaltaisitko viedä kanin lääkärille, joka tietää vähemmän kaneista kuin sinä itse? Anatomia ja yleinen lääkintä tietysti poislukien. Kuten Gventsadze kirjoittaa: jos olet aiemmin soittanut eläinlääkärille ja saanut vastaukseksi ”emme hoida kaneja” tai kanisi on saanut puutteellista hoitoa, et enää välttämättä uskalla viedä kania eläinlääkärille ollenkaan.

Puutteelliset opinnot

Miksi perusopinnot eivät keskity enempää kaneihin ja muihin eksoottisiin eläimiin? Yksi eksoottisten eläinten kurssikaan ei anna tarvittavia valmiuksia. Jos vastaus on, että niitä ei kuitenkaan tule vastaanotolle, niin ehkäpä se johtuu juuri tästä kokemuksen puutteesta.

Gventsadze lisää, että hänen kollegansa kertoivat, etteivät osaa antaa omistajille ohjeita kaninhoitoon liittyen. He tekevät siis pelkästään leikkauksia. Entä leikkauksen jälkeinen kotihoito? Kenties tästä syystä moni kani ei vieläkään saa kipulääkettä.

Kun kani nököttää hiljaa paikallaan, eihän siihen satu, eikö niin? Jos sulle tehdään esimerkiksi umpilisäkkeen poisto, selviätkö ilman kipulääkettä? Tuskin. Tai siis nimenomaan tuskallista se varmasti olisi.

Yhteenvetona, suuret väärinymmärrykset lienevät syynä kanien korkeaan kuolleisuuteen vastaanotoilla ja eläinlääkärikäyntien jälkeen. Rauhallinen käsittely on tärkeää, samoin kuin riittävä kivunlievitys ja ravinnon tarjoaminen heti kun kani on nukutuksen jälkeen hereillä.

”Hoidamme kaneja” vs kaniosaava eläinlääkäri

Kun soitat klinikalle ja sieltä kerrotaan, että ”hoidamme kyllä kaneja”, tarkoittaako se oikeasti kaneihin perehtynyttä eläinlääkäriä? Ei välttämättä.

Gventsadzen (siis eläinlääkärinä vuosia toimineen ammattilaisen) oli yhden kanin adoptoituaan pakko liittyä internetin kaniryhmiin, koska omistajien ja kaneja hoitavien eläinlääkäreiden välillä oli niin suuri aukko. Tähän samaan törmää jatkuvasti Suomessa. Siitä syystä kirjoitin Kanikirjan ja pidän tätä kaniaiheista blogia.

Kaneihin kannattaisi ehdottomasti panostaa, sillä itsekin olen kuluneen vuoden aikana kuluttanut eläinlääkärin palveluihin satoja euroja. Varmaankin yli tuhat euroa. Eikä olla edes rokotuksilla vielä käyty, tehosteet pitää käydä uusimassa vielä loppuvuodesta.

Miksi kani on eksoottinen lemmikki?

Kanin luonne on yhtä ainutlaatuinen ja vaativa kuin sen fysiikka. Eksoottinen tarkoittaa yleensä omituista. Onko kani omituinen lemmikki, jolla on omituiset tarpeet? Onhan se, verrattuna lihaa syöviin kissoihin ja koiriin.

Kani ei sovi kaikille. Koska kani ei niin välitä ihmisten paijauksista, se on lemmikki, jonka puuhia on kiva seurata. Siksi kani sopii yleensä paremmin aikuisille kuin lapsille lemmikiksi.

Eksoottisuus tarkoittaa ainakin näitä asioita:

• laadukas ruokinta on aina hienosäätöä herkän suolistoflooran hyvinvointia ajatellen (ja papanoita jatkuvasti tarkkaillen)
• kaneille tarkoitettuja lääkkeitä on vähänlaisesti saatavilla (siksi oikea ruokinta on niin tärkeää)
• sopivia virikkeitä on vaikea löytää (kiipeilypuiden jalat ovat pahvia, tunneleissa riippuu leluja, monissa tuotteissa on muovia)
• kaniosaavia eläinlääkäreitä ei ole jokaisella klinikalla
• eläinlääkärikäynti maksaa yleensä enemmän kuin koirien ja kissojen vastaava
• sekoitetaan muihin eläinlajeihin
• vaatii ylipäätään paljon perehtymistä. Kanin hienovaraiset eleet saavat hermoilemaan ylimääräistä, kun et tiedä, miksi se nyt yhtäkkiä narskutteli hampaitaan ja ummistiko se silmänsä nukkuakseen vai sattuuko johonkin. Jne. jne.

Kanikupla tulevaisuudessa

Koska kani on niin yleinen lemmikki, kaneihin kannattaa panostaa. Kanit tarvitsevat eläinlääkärihoidon lisäksi (ja siihen liittyen) ainakin vakuutuksia. Valtamedia puhuu kaneista vain pääsiäisenä, tai kun söpöistä porkkanapurijoista on tullut pääkaupunkiseudulla tuholaisriesa.

Markkinoilla olevista tuotteista moni käy myös kaneille, mutta virikkeissä kanit on unohdettu tyystin. Esimerkiksi kesähelteillä viilennysalusta on tarpeellinen, ellei sitten kotoa löydy toimivaa ilmalämpöpumppua. Moni omistaja ei uskalla tai huomaa ostaa tuotetta kanille, jos siinä on kissan ja/tai koiran kuva.

Brittiläisen Lagolearnin ja suomalaisen Lemmikkikanitutkimuksen perustamiset ovat loikkauksia oikeaan suuntaan, mutta parannuksia kaivataan yhä. Kani-opintojen ei ylipäätään pitäisi olla vapaavalintainen parin tunnin luento vaan perusopintoihin kuuluva pidempi kurssi.

Vaikka kaniroduista löytyy esimerkiksi leijonanharjasta ja leijonaluppaa, termin ”eksoottinen” voisi kenties jo unohtaa 🙂

P.S. Jos kanikuplassa eläminen kiinnostaa, olet tervetullut seuraamaan Puputätiä myös instassa 🙂