Korvapäivää ja kaikenlaisia kuulumisia

Moikka ja hyvää Korvapäivää! Kaniviikko meni ja nyt on Korvapäivän vuoro 🙂 Meillä on jo Nenäpäivä, niin Korvapäivänä on hyvä huomioida kodittomia eläimiä. Koska olen Puputäti, etenkin kaneihin suuntautuva hyväntekeväisyys on lähellä sydäntä. Viime vuonna oli ensimmäinen Korvapäivä ja sen kunniaksi askarreltiin pupunkorvia. Jos olet Facebookissa, katso video täältä 🙂

Jaoin Facebook-sivullani pari kanivideota vuosilta 2008 ja 2009. Ensimmäinen Klovni-kanista ja toinen pikkuisesta Hulista. Minulla ehti olla monta tilapäiskotieläintä, suurin osa niistä kaneja. Klovni ja Sylvi olivat ensimmäiset tilapäiskotikanit. Heidän tarinansa alku ei ollut kovin iloinen, sillä he syntyivät kasvattajan ylläpitämään pimeään navettaan, jossa oli häkkejä enemmän ja vähemmän. Itse en onneksi paikan päällä käynyt, sain vain kaksi kania kotiovelle tuotuina. Ensin uuteen kotiin pääsi monet poikueet vääntänyt Sylvi-kani ja sitten lopulta oli myös Klovnin vuoro. Tietysti sitten itketti luovuttaa heidät uusiin koteihin. Ikävää helpotti, kun sai heti kuulumisia ja pääsi katsomaan kaneja paikan päälle. Eiväthän kanit enää minua muistaneet (tai eivät ainakaan sitä osoittaneet), mutta omaa oloa se kyllä paransi.

Huli-kani on yksi muutaman kanin joukosta. Kanit tulivat Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistykselle tavallisesta kerrostaloasunnosta, jossa leikkaamattomat uros ja naaras olivat saaneet olla yhdessä ja olivat tietenkin lisääntyneet. Huli oli yksi poikasista. Pahaksi onneksi Hulin emo oli ehtinyt tiinehtyä ennen Pesulle tuloa, joten kanimäärä lisääntyi vielä siitä. Huli odotteli omaa, pysyvää kotiaan jonkin aikaa ennen kuin sitten adoptio osui kohdalle.

Kun nyt kerran menneitä muistellaan, Poppana-kani muutti luokseni vuonna 2011. Olen näköjään päivittänyt sen vuoden kesäkuussa omaa Facebook-profiilia mm. tekstillä: ”Toistaiseksi uudella tulokkaalla ei ole nimeä. Tuo hermeliini on ihan omituinen, rummuttaa hepuloidessaan. Ristiriitaista viestiä.. Samaten se vinkuu juostessaan kovaa. Täh? Ja tottakai hyökkii lähestyvää ihmistä/mitä tahansa kohti. Silmät sen verta ulkonevat, että keräävät vähän väliä roskaa keskelle silmää. Eikä tietenkään tule ainakaan vielä Tupunan kanssa toimeen. Taitaa olla asunto aidattu jatkossakin, kun ei noita voi samaan tilaan päästää.”

Kuulostaapa hauskalta 😀 No, ei niistä kyllä Tupunan kanssa kavereita tullut, mutta nyt on Tupunasta aika jättänyt ja Poppis täyttää 9v. Aitoja ei enää ole, on vain yksi sermi. Edelleen silmät keräävät roskia, mutta hyökkiminen on jäänyt melkein kokonaan pois. Tänäänkin Poppana on juossut siliteltäväksi monta kertaa jo <3

Vieraita kohtaan Poppana voi edelleen hyökätä, mutta jos vieras pysyy paikallaan sen aikaa, että Poppana saa haistaa, kyllä Poppis yleensä loikkii karkuun. Vain jos siinä hetkessä liikkuu, saattaa saada hammasta jalkaansa.. Sen tietävätkin jo vanhemmat ja siskoni, jotka ovat joutuneet viime aikoina huolehtimaan eläinperheestäni. Epäonnekseni minulle tuli veritulppa vasempaan käteen reilu kuukausi sitten ja viime viikolla oli ensimmäinen leikkaus (ylimääräisen kylkiluun poisto). Kiitokset TAYSin Sydänsairaalan henkilökunnalle hyvästä hoidosta!

Tällä kertaa pääsin sairaalasta jo melko pian pois, mutta kättä ei saa käyttää normaalisti vähään aikaan. Vointi on paranemaan päin ja onhan se paljon kivempi kotona parannella itseään kuin sairaalassa 🙂 Ihmettelinkin aina, miksi en jaksanut kiivetä köyttä pitkin ja miksi on niin vaikea tehdä punnerruksia. Siksi, että laskimot, valtimot ja hermot ovat pinteessä tietyissä käden asennoissa.. Selittäisiköhän tämä 13 kylkiluun summa sen normaalin kahdentoista sijaan mun epäonneakin..? 😉

Peippojen hoito toimii samalla tavalla kuin ennenkin, paitsi vanhempi peippo lentää jo melko huonosti. Onhan Topi jo 10,5v <3 Siitä syystä pitää aina tarkistaa, ettei Topi ole lentänyt lattialle. Ruusa ja Tuhto voivat hyvin. Tuhto ei edelleenkään näyttäydy vieraille, mutta tulee jo esiin nopeammin kuin mitä edellisen sairaalareissun jälkeen. Jos nyt pitää verrata, Ruusa taitaa olla kaikista kesyin. Neiti lähestyy itse hoitajia eikä yritä purra. Ei Ruusa yleensäkään yritä purra, mutta on pitänyt vieraisiin etäisyyttä enemmän kuin nyt. Poppanakin on tottunut todella hyvin hoitajiin, sillä hän tulee juosten hakemaan makupalaansa aamuisin 😀 On myös saattanut umputtaa vieraita jalkapareja.

P.S. Jos sua kiinnostaa tilapäiskotitoiminta tai haluat tietää, mitä muuta voisit tehdä eläinten hyväksi, käy katsomassa vaikkapa Suomen eläinsuojelun sivut. Sieltä löytyy varmasti jokaiselle jotain, ainakin oman paikkakunnan yhdistysten linkkien kautta 🙂

P.P.S. Jos sulla on ollut jo vuosia niska-hartia-vaivoja, jotka säteilevät joskus myös käsiin (puutuminen ym.) ja olet 35 ikävuoden jommalla kummalla puolella, kannattaa tutustua TOSiin. Etenkin jos teet fyysistä työtä käsilläsi. Thoracic Outlet Syndrome on oireyhtymä, jonka vuoksi sain veritulpan ja ylimääräinen kylkiluu poistettiin. Täältä löytyy aiheesta melko pätevä artikkeli.