Pasteurella – se punainen vaate

Moikka! Painavaa asiaa, sillä kirjoitan tällä kertaa pasteurellasta. Se on tuttu kanien omistajille, mutta voi myös sairastuttaa muita eläimiä. Ainakin kanoissa, sioissa, lehmissä, lampaissa ja hiirissä sitä on tavattu. Ihmiseenkin se voi tarttua, mutta yleensä kissan tai koiran puremahaavasta eikä siis suoraan kanista. Pasteurellaa kuuluu olla esimerkiksi kissan suussa ja iholla, se on täysin normaalia. Pasteurella on zoonoosi eli se tarttuu eläimistä ihmiseen, eri eläinlajit voivat sairastuttaa toisiaan.

Jos nyt käytetään hienoja sanoja, pasteurella multocida on gramnegatiivinen bakteeri. Pasteurella-bakteerista on useita kantoja ja ne aiheuttavat erilaisia tulehduksia. Pasteurella sai nimensä ranskalaisen kemistin Lois Pasteurin mukaan.

Esimerkiksi kanilla voi olla pasteurelloosi, vaikka sillä ei itsellään ole oireita. Puutteelliset olot altistavat aina erilaisille sairauksille ja niistä sekä stressistä johtuen voi pasteurelloosikin puhjeta. Tämä bakteeri voi levitä kaikkiin kudoksiin, mutta yleensä niitä löytyy nenäontelosta ja nielusta kanilla. Se tarttuu ainakin imetyksen ja parittelun aikana, pisaratartuntana ja myös vaatteiden tai tarvikkeiden kautta.

Vuonna 2015 tapahtunut saiga-antilooppien joukkokuolema aiheutui tutkijoiden mukaan pasteurellasta. Ei ikävä kyllä tiedetä, miten bakteerista kehittyi niin tappava. Pasteurella on todella ristiriitainen bakteeri, kun se toisaalta kuuluu joidenkin eläinten normaaliflooraan mutta sitten taas voi toisille aiheuttaa erilaisia sairauksia, myös hengenvaarallisia sellaisia.

Jos vaikka kanin silmä- tai nenävuodosta (jos nenä vuotaa, kiireesti eläinlääkäriin!) otetaan näyte, josta löytyy pasteurellaa, se ei välttämättä tarkoita, että kani on juuri tämän bakteerin vuoksi sairas. Jos taas näytteestä ei löydy pasteurellaa, sen läsnäoloa ei voi silti poissulkea varmasti. Oireita ovat yleensä hengitysoireet, paiseet sekä nenä- ja silmävuoto.

Ei kannata vaipua epätoivoon, jos kani saa pasteurella-diagnoosin. Ensinnäkin, moni kaneihin perehtymätön eläinlääkäri voi puhua pasteurellasta jo ennen kuin kani on otettu edes kantokopasta ulos. Siis heti omistajan kättelyssä. Itsekin olen tähän valitettavasti törmännyt, kun olen vienyt ummetuksesta kärsivää kania päivystykseen. Tämä onkin tosi tärkeä juttu eli jos kani ei syö ja papanoi, siihen sattuu. Jos tähän määrätään antibioottia pasteurellan varalta, jää kipu kokonaan hoitamatta eikä suolisto ala itsestään toipua, jos kani ei saa mitään nestettä. Nestetasapaino olisi tärkeä hoitaa kuntoon ja sen jälkeen antaa kipulääkettä. Jos siis ummetuksesta kärsivälle kanille antaa antibioottia, suolisto voi tehdä sen viimeisen stopin, kun ne vähätkin hyvät bakteerit, mitä siellä on jäljellä, tuhoutuvat. Kaneja hoitavia eläinlääkäreitä on lueteltu Kanikirjani sivuilla 89-90.

Summa summarum, nykyeläinlääketieteen keinoin ei vielä pystytä pasteurellaa parantamaan, mutta sen aiheuttamia oireita voidaan lievittää. Kaikista paras keino on tietenkin ennaltaehkäisy eli siisti sekä eläimen tarpeet hyvin huomioon ottava elinympäristö. Uusien kanien eristys muista on tärkeää, sillä elinympäristön vaihdos aiheuttaa stressiä, jolloin kaikki muutkin taudit puhkeavat ja tarttuvat helpommin.

Lähteet:

• Varga, Molly (2014). Textbook of Rabbit Medicine. 2. painos. Elsevier Ltd.
• Pasteurella multocida -artikkeli
• Kissojen pasteurella
• Antilooppien joukkokuolema