Kanifanille lisää lukemista

Moikka moi! Kun nyt on listattu kiinnostavia kanien hoito-oppaita, täytyy käydä läpi myös lehtitarjonta 🙂 Kaikista eniten tykkään RWAFin Rabbiting On -lehdestä, jossa on erityisen paljon eläinlääkärien kirjoittamia artikkeleita.

RWAF on brittiläinen kaniensuojeluyhdistys, Rabbit Welfare Association & Fund. Yhdistyksen kautta saa paljon ajantasaista tietoa kaneista. Bunny Madiä lukuun ottamatta kaikki alla luetellut lehdet ovat yhdistysten jäsenlehtiä. Vanhoja numeroita voi toki ostaa liittymättä jäseneksi.

Hyvänä kakkosena tulee Bunny Mad! ja sen jälkeen suomenkielinen Papanaattori. Bunny Mad! on kanifanin unelmalehti, jossa on paljon virikevinkkejä ja lukijoiden tarinoita. Sisältö ei ole yhtä mieleinen kuin Rabbiting Onissa, josta saan aina paljon materiaalia omiin teksteihin.

Bunny Madiä toimittaa brittiläinen Lisa Hodgson. Hänellä on myös kiva verkkokauppa, mistä saa tilattua kaikkea kanitavaraa näiden lehtien lisäksi. Tämä Bunny Creations toimittaa myös Suomeen.

Eläinten ystävä on SEY:n jäsenlehti, minkä lisäksi saa myös paikallisyhdistyksen jäsenlehden (mikäli omalla paikkakunnalla siis toimii SEY:n alainen eläinsuojeluyhdistys). Niissä on harvoin kaneista mitään, mutta tässä yhdessä kannessa sattui olemaan kaneja, joten otin sen kuvaan mukaan 🙂

Papanaattori on Suomen Lemmikkikanit ry:n jäsenlehti. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa ja sisältää mm. aktivointivinkkejä, kaikenlaista kanitietoa ja kirjanurkan. Lehteen on onneksi saatu eläinlääkäri vastaa -osio, jossa kaneihin perehtynyt eläinlääkäri Johanna Mäkitaipale vastaa lukijoiden kysymyksiin.

Jos haluat lähettää kysymyksen lehteen, se onnistuu meilaamalla osoitteeseen papanaattoriposti(at)gmail.com. Mäkitaipale ylläpitää myös Facebookin Lemmikkikanitutkimus-ryhmää, johon kannattaa liittyä.

Suomen Kaniyhdistys ry:llä on jäsenlehti, Kanimakaziini, joka ilmestyy neljästi vuodessa. Tästä minulla ei vielä ole kokemusta, mutta olisi mielenkiintoista tutustua siihenkin!

Jotta saadaan postaukseen muitakin kuin brittiläisiä ja suomalaisia julkaisuja, myös amerikkalainen House Rabbit Society julkaisee omaa lehteä. Tämä House Rabbit Journal ilmestyy kahdesti vuodessa. Jo ilmeistyneitä numeroita saa tilattua halvemmalla, joten täytyy kenties hankkia niitäkin tulevaisuudessa 🙂

Bonus

Guen Bradbury: Behavioural problems in rabbits – a clinical approach

236-sivuinen teos on englanniksi ja se on julkaistu vuonna 2018. Sitä on saatavilla verkkokaupoissa ja hinta vaihtelee 40-60 euron paikkeilla.

Bradburyyn tutustuin Rabbiting On -lehden kautta, sillä hän toimii RWAFin neuvonantajana. Hän ohjeistaa omistajia sekä hoitohenkilökuntaa kanien käyttäytymiseen liittyvissä ongelmissa.

Bradbury on eläinlääkäri ja sitä kuvastaa myös kirjan nimi ”clinical approach”. Tämä on lukijan kannalta sekä hyvä että huono asia.

Alkusanoissa Bradbury toteaa, että eläinlääkärinä hän osallistui kaneihin liittyvien artikkeleiden ja muiden tekstien kirjoittamiseen, mutta tämä tieto ei ikinä tavoittanut omistajia. Siitä syystä hän halusi kirjoittaa tämän kirjan. Olen täysin samaa mieltä ja hyvä kun kirjoitti! Omistajat ja muut kaniharrastajat täytyy ehdottomasti ottaa keskusteluun mukaan.

Kirjan sanoma on kiteytetty hyvin seuraavassa lauseessa: ”–often improving their welfare will improve their behaviour.” Moni kaniongelma syntyy puutteellisesta hoidosta. Kun oloja korjataan, kani voi paremmin ja siten myös käyttäytymisongelmat voivat ratketa.

Kritiikkiä kirja saa vaikeaselkoisuudesta. Eri näkökantoja voi toki esittää, mutta toivoisin, että eläinlääkäri selventäisi kaikissa yhteyksissä, mitä niistä suosittelee.

Bradbury esimerkiksi kertoo miksi kummatkin sukupuolet kannattaa leikkauttaa, mutta toteaa toisaalla, että naaraita ei välttämättä tarvitse leikata. Kirjassa ei tästä syystä kannata hyppiä osioiden yli ja lukea vain tiettyjä kappaleita, jotta ei tule väärinymmärryksiä.

Kirjan parhaimmat puolet? Luovuin ruokakupeista kokonaan ja se on ollut hyvä ratkaisu sekä minulle että kaneille 🙂 Säästyn kuppien tiskaamiselta ja kanit saavat käyttää enemmän aikaa etsien pellettejä kuin mitä suoraan kupista syöminen veisi. Kirjassa on myös hyviä perusteluita tietyille käyttäytymismalleille.

100% samaa mieltä en tämänkään kirjan kanssa ole, mutta ehdottomasti suosittelen sitä kaikille kanien kanssa tekemisissä oleville!

P.S. Artikkelikuvassa näkyvä Ruusa-kani tykkäsi eniten Papanaattorista. Maistui kuulemma oikein hyvältä 😀