Esteri ja Terho Tammi
Puputäti on kirjoitellut Kanikirjan lisäksi myös eläinaiheisia satuja. Yksi niistä julkaistaan ensi vuoden puolella, mutta siitä enemmän myöhemmin. Kanien leikkuutus on todella tärkeä aihe ja niinpä Puputäti päätti kirjoittaa aihetta sivuavasti pienen sadun. Yli 5-vuotiaiden naaraiden kohtusyöpäriski kasvaa 80 prosenttiin. Myös muita leikkaamattomuuteen liittyviä sairauksia voi tulla. On yhtä tärkeää leikkuuttaa sekä naaraat että urokset. Lisäksi jokainen naaraan valeraskauskierre lisää kohtusairauksien riskiä. Tässä aiheesta kevyemmässä muodossa, olkaatten hyvät (kuvat Pixabayn kuvapankista):
Esteri on vaaleanruskea luppakorvainen kanineiti.
Esteri asuu yhdessä Terhon kanssa. Terho taasen on muutoin kokonaan valkoinen kani, paitsi nenänpäässä, korvien päissä sekä hännässä Terholla on mustaa väriä. Terho on pikkuisen Esteriä isompi.
Terho esitteli mielellään itsensä Tammen Terhona, sillä se sai aina jonkun tirskumaan. Sitten se sama joku höhöttää, että
”etpä sinä yhtään näytä puusta pudonneelta tammenterholta.” Aina sama juttu. Maailmaan mahtuu monenlaisia ja olisi tylsää, jos kaikki muistuttaisivat toisiaan.
”Minäpä en haluaisi olla Matti, vaikka ei siinä nimessä mitään vikaa olisi.”
Takaisin Esteriin. Eräänä päivänä Esteri tunsi olonsa kummalliseksi. Hänen oli pakko etsiä heinänkorsia ja kasailla niitä ympyrän muotoon. Kun kukaan ei nähnyt, hän nyppi vähän vatsakarvojaan ympyrään. Esteri oli jo ehtinyt keräillä komean keon heinää, kun Terho tuli kotiin ja näki Esterin suu täynnä heinänkorsia. Esteri oli nyppinyt niitä niin, että korret tulivat yhtä suurina myttyinä ulos sekä oikealta että vasemmalta puolelta katsottuna. Esteri ei mennyt pusuttelemaan Terhon naamaa kuten hän yleensä teki vaan loikki kiireissään Terhon ohi ja jatkoi ympyränmallisen keon kasailua. Esteri järjesteli ja järjesteli, mutta ei ollut mihinkään tyytyväinen. Kuka arvaa, mitä Esteri kasaili? Muurahaiskekoa? Esteri mietti, olisiko hänen sittenkin pitänyt etsiä parempi paikka pesälle. Juuri niin, pesälle. Esteristä tuntui, että hän saa kohta pieniä kaninpoikasia.
Esterin outo käytös kummastutti Terhoa ja hän mietti päänsä puhki, miten voisi auttaa kumppaniaan.
”Kuule Esteri”, Terho sanoi. ”Olen huomannut, että väsäät pesää. Ei meille kuitenkaan taida tulla kaninpoikasia vähään aikaan, joten jospa huilaat hetken niin minä siivoan ylimääräiset heinänkorret pois makuuhuoneesta.”
Esterin ilme synkkeni ja hänen päänsä painui alas. Heinänkorret tipahtivat maahan ja Esteri loikki piiloon. Portaiden alta kuului pientä nyyhkytystä. Esteri pyyhki tassuilla silmiään, kun Terho loikki Esterin viereen.
”Olen pahoillani, Esteri. Sinulla on valeraskaus ja meidän täytyy lähteä lääkäriin heti huomenna. Hän saa vointisi paranemaan.”
”Hyvä on”, Esteri sanoi ja näytti vähän iloisemmalta. ”Olen tuntenutkin oloni vähän kummaksi viime päivinä, mutta en huomannut sairastuneeni, sillä luulin, että meille oikeasti tulee pieniä kaninpoikasia.”
