Kani tuotantoeläimenä

Moikka! Tiedän, että aihe nostattaa paljon tunteita, mutta tässä pieni esittely tuotantokanien elämästä Suomessa. Se todennäköisesti eroaa yleisistä mielikuvista ainakin jonkin verran. Lopuksi tietoa tuotantokanien pitovaatimuksista valmisteilla olevaa eläinsuojeluasetusta varten.

Artikkelin ei siis ole tarkoitus toimia oppaana tuotantokanilan perustamiselle (olen kuitenkin vegaani) vaan jakaa neutraalia tietoa tuotantokanien elämästä sekä tarjota viitekehykset uudelle eläinsuojeluasetukselle.

Kysymyksiini* vastaili Jonna Kumpulainen Kumpulan kanitilalta. Hän kasvattaa sekä liha- että villakaneja Kangasalla ja on tuottanut kaninlihaa myyntiin parin vuoden ajan.

Suomi vs muu maailma

Tuotantokaneja pidetään lihan, turkiksen, villan ja oheistuotteiden vuoksi. Suomessa hyödynnetään samoista teuraskaneista yleensä kaikki paitsi suolisto. Oheistuotteita ovat esimerkiksi koirien, kissojen ja frettien tuotteet.

Kani on vaativa tuotantoeläin. Valvontaeläinlääkärit tarkastavat kanitilat, kuten muutkin kotieläintilat.

Suomessa on kymmenkunta tilaa, jotka tuottavat kaninlihaa myyntiin. Omatarvekasvattajia on yli sata. Ammatillisilla kanitiloilla emoja on kolmisenkymmentä.

Angorakanien kasvattajia on vähemmän ja vain parilla niistä riittää villaa myyntiin pikkueriä enemmän.

Suomessa tuotantokaneilla on käytössään yli neliön tila, virikkeitä, piilopaikka ja jyrsittävää eikä niitä lääkitä rutiininomaisesti. Valtaosa kaneista elää kuivikepohjilla.

Yleisin Suomeen tuotava kaninliha on peräisin Ranskasta. Suomen ja esimerkiksi Keski- ja Etelä-Euroopan kanintuotanto eroavat toisistaan huomattavasti. Artikkelikuva kertoo häkkikanilan oloista, kun taas tässä alla on kuva suomalaisesta tuotantokanista.

Euroopassa kanien elämää hallitsee tehotuotanto. Kaneja pidetään ahtaissa, täysin virikkeettömissä verkkohäkeissä ja tuotannossa käytetään runsaasti lääkkeitä, esimerkiksi antibiootteja.

Teurastus

Lihakanien yleinen teurasikä on noin 3-5kk. Useimmiten kanit teurastetaan omalla tilalla, joten ne eivät joudu kokemaan stressaavia teuraskuljetuksia.

Tuttu hoitaja tainnuttaa tainnutusjousella kanin kanin istuessa pöydällä. Tainnutuksen jälkeen kani ei aisti mitään ja verenlasku pysäyttää sydämen. Tämän jälkeen kani nyljetään ja suolistetaan.

Millaisia kaneja käytetään tuotantoeläiminä?

Lihakaneina käytetään suuria rotuja kuten suurihopeaa, wieneriä, kalifornialaista, uudenseelannin valkoista ja punaista, suurisoopelia, ranskanluppaa sekä näiden risteytyksiä. Nämä kanit ovat lihaksikkaita ja riittävän isokokoisia, mutta kasvavat nopeammin kuin varsinaiset jättikanit. Villaa saadaan angorakaneista.

Hyvä tuotantokani on terve, mikä tarkoittaa muun muassa sitä, että hammasvikoja tai alttiutta tartuntataudeille ei hyväksytä. Tuotantoemon täytyy olla hyvä emo, sen tulee lisääntyä ongelmitta, hoitaa pentunsa hyvin ja imettää kunnolla.

Tuotantokani ei saa olla vihainen eikä arka. Huono luonne periytyy herkästi, joten vain hyväluonteisia kaneja käytetään siitokseen.

Siitoseläimet

Isoja kaneja voidaan käyttää siitokseen ensimmäistä kertaa myöhemmin kuin kääpiökaneja, sillä ne kasvavat hitaammin. Sopiva ensimmäinen astutusikä on noin 8-12 kk. Osa naaraista on siitoskäytössä jopa 3-4 vuotta, ja urokset voivat olla niin pitkään kuin terveys kestää.

Suuret kanirodut ovat kääpiörotuja lyhytikäisempiä, ja 5-vuotias kani on jo iäkäs. Kaninaarailla erittäin yleiset kohtumuutokset ovat tavallisin syy vaihtaa siitosnaaras nuorempaan. Tästä syystä lemmikkikaninaaraille suositellaan aina sterilointia.

Maailmalla tehotuotannossa teetetään 8-9 poikuetta (lisäys 26.6.22: vuodessa). Se on liikaa ja kanien terveys kärsii.

Tuotantokanien ravinto

Lihakanien ruokinnan perusteet ovat samanlaiset kuin lemmikkikaneilla: paljon hyvää heinää. Kanin ruuansulatus toimii vain, jos se saa riittävästi kuitua. Väkirehun antamisessa erot voivat olla suuria.

Tuotantokanit laihtuvat ilman riittävää proteiinin- ja energiansaantia. Jo kanin huomattavan suuri koko lisää väkirehun tarvetta, samoin asuminen viileissä tiloissa. Myös imettäminen, jatkuva astuminen sekä nuorten kanien kasvu vaativat kunnon väkirehun, jotta kanit pysyvät hyväkuntoisina.

Väkirehuna käytetään kauraa, hernettä, härkäpapua ja pellettejä. Tuotantokanit saavat tuoreruokaa ja oksia kuten lemmikitkin. Kesäisin monet tuotantokanit syövät suuria määriä tuoretta nurmea, joka voi korvata kuivaheinän kokonaan.

Angorakanien pidossa ruokinta on erityisen tärkeää, koska ne kasvattavat koko ajan tuuheaa villaa. Angorat tarvitsevat huolellista hoitoa ja rodun erityispiirteiden tuntemusta. Niiden täytyy saada ravinnosta riittävästi proteiinia kasvattaakseen villaa ja pysyäkseen hyväkuntoisina.

Angorakanit keritään kuten lampaat noin neljä kertaa vuodessa. Peppu- ja naamavilloja voi joutua siistimään useammin. Angorakanit ovat villantuotannossa yleensä niin kauan, kuin pysyvät terveinä. Angorakani ei ole kovin pitkäikäinen rotu, sillä 5-vuotias kani on jo melko iäkäs.

Eläinsuojeluasetus

Valmistelin yhteistyössä Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen kanssa kanikampanjan keväälle 2019 ja tätä artikkelia kirjoittaessa vielä julkaisematon tuotantokanitiedote on yksi kampanjan osa-alueista.

Googlaa #väärinymmärrettyvemmelsääri niin saat lisätietoa kampanjan muista aiheista 🙂 Kannattaa myös käyttää tätä tunnistetta, kun jaat omia kanikuvia somessa.

Tuotantokaneille ei ole olemassa omaa eläinsuojeluasetusta tällä hetkellä, mutta niihin voidaan soveltaa lemmikkikanin suojeluohjeita. Se on ymmärrettävää, sillä kani on kani riippumatta sen ”käyttötarkoituksesta”. Tärkeää on, että olemassa olevia määräyksiä ei huononneta, sillä suomalaiset tuottajat eivät aja niitä itsekään.

Kaninkasvatuksen sekä uuden eläinsuojeluasetuksen tulee ottaa huomioon nykyaikaiset tutkimustiedot kaneista eikä ottaa mallia esimerkiksi Keski- ja Etelä-Euroopan maista, joissa kanintuotanto on teollista ja kaneja lääkitään muun muassa runsain antibiootein. Terveitä eläimiä ei ole tarpeen rutiininomaisesti lääkitä.

Lajitoverin merkitys on kanille jopa ravintoakin tärkeämpi, joten tuotantokaneilta ei tulisi riistää oikeutta lajitovereihin.

Aiemmin mainittujen lisäksi nämä tulisi ottaa asetuksessa huomioon:

Pitopaikka

Kaneilla on oltava vähintään yksi piilopaikka, virikkeitä ja kaivelumahdollisuuksia. Häkin tai aitauksen pohjan tulee olla kuivikepohja. Kaneilla on oltava raikasta vettä tarjolla heinän ohella koko ajan, ja jos mahdollista, vesi** tulee tarjoilla mieluummin kupista kuin pullosta.

Lämpötilan tulee olla kaneille sopiva. Tällä hetkellä kaninpidolle ei ole asetettu lämpötilarajoja, mutta kania on suojeltava liian kuumalta ja liian kylmältä.

Nuoret ja ohutturkkiset kanirodut täytyy siirtää lämpimiin tiloihin, kun pakkasta on enemmän kuin -15 astetta. Sisällä asuvia kaneja ei saa siirtää keskellä talvea ulos vaan kanien täytyy asua ulkona syksystä saakka.

Kaneilla tulee olla käytössään hyvä neliseinäinen koppi, tuulensuojaa ja niiden tarhan pitää olla riittävältä osin katettu, jotta kanit pysyvät kuivina. Kanin hyvinvointi voi vaarantua lämpötilan noustessa yli +24 asteeseen, etenkin jos tarhoja ei ole varjostettu. Suuria lämpötilaeroja tulee välttää.

Yhden kanin aitauksen tulee olla suurempi kuin 1m x 1m, sitä pienemmässä kani ei saa tarpeeksi liikuntaa, mikä vaikuttaa epäsuotuisasti niiden terveyteen (esim. suolitukokset).

Tuotantokaneina käytetään yleensä kaneja, jotka painavat yli 5 kg. Kanin pitää pystyä tekemään kolme loikkaa ja seisomaan takajaloillaan. Korkeuden pitää olla vähintään 0,6m.

Aitaus tulee siivota säännöllisesti, jotta kanin hengitysteille haitallista ammoniakkia ei pääse muodostumaan. Myös ilmanvaihdon on oltava toimivaa. Suositeltavaa on päästää kanit jaloittelemaan aitauksia suuremmalle alueelle säännöllisesti.

Pitopaikan täytyy olla sellainen, että kanit saa helposti kiinni ja pesät pystyy tarkistamaan. Kaneilla pitää olla säännöllinen vuorokausirytmi valon suhteen, jotta niiden hormonitoiminta ei häiriinny.

Siitos

Siitokseen tulee käyttää vain hyväluonteisia vanhempia (kanit eivät saa olla vihaisia tai arkoja) ja vain terveitä yksilöitä (ei hammasvikoja, alttiutta tulehduksille). Yhdellä naaraalla ei teetetä liikaa poikueita vuodessa.

Noin 2-4 poikuetta vuodessa on hyvä määrä. Emon on hoidettava synnytykset ja imettäminen ongelmitta sekä oltava vähintään 8-12 kk ikäinen eikä vanhempi kuin 3 vuotta.

Teurastus

Teurastuksen tulee tapahtua omalla tilalla eikä stressaavien eläinkuljetusten jälkeen toisella tilalla. Tainnutuksen tekee kanille tuttu hoitaja, jolla on koulutus oikeasta teurastustavasta.

Ravinto

Heinä tai ruoho muodostaa suurimman osan kanin ravintoympyrästä, mutta viileässä elävän tuotantokanin on saatava enemmän proteiinia ja energiaa ravinnostaan kuin sisällä asuvan lemmikkikanin. Kanille ei saa antaa eläinperäistä ravintoa.

Villantuotanto

Angorakanit tulee keriä noin neljästi vuodessa sekä lyhentää pää- ja takapään karvoja tarvittaessa useammin. Muutoin niitä koskevat samat määräykset kuin muita tuotantokaneja.

Muokkaushistoria 28.4.2019:

*Jonnan vastausten pohjalta vertailtu Suomen tuotantokanien oloja tehotuotantokaniloihin. Eläinsuojeluasetuksen viitekehyksistä näkökantamme poikkeavat lajitovereiden, teurastuspaikan, pitopaikan sekä siitoksen osalta.

**Jonnan mukaan kuppijuotto ei toimi kesällä. Hän lisää: ”Kanitiloilla ei koskaan käytetä kuulapulloja, koska ne ovat aivan susia, vaan aina nippapulloja. Kuulapulloista kanit eivät juo tarpeeksi, ja niiden täyttäminen on hidasta.”

29.4.2019: Hesyn ja allekirjoittaneen tuotantokanitiedote julkaistu.

P.S. Jonnaan saa tarvittaessa yhteyden meilitse info@kumpulankanitila.fi. Kiitos paljon vastauksista ja kuvasta!