Eläinsuojelu

Kani, rusakko ja jyrsijä – miten ne eroavat toisistaan?

Heissan! Olen törmännyt moniin kaneihin liittyviin yleistyksiin, joista suosituimpia lienevät rinnastaminen rusakkoon ja jyrsijöihin. Kani ei ole kumpaakaan. On niillä yhteneväisyyksiäkin, kuten esimerkiksi saaliseläimen status.

Villikani on eurooppalainen kani eli se sama tyyppi, joka tälläkin hetkellä saattaa loikkia sun kotona 🙂 Kanin esivanhemmat ovat peräisin Espanjasta ja Portugalista.

Kani vs rusakko

Kanilla on lyhyemmät korvat kuin rusakolla ja se on muutenkin pienempi (lukuunottamatta ihmisen jalostamia jättirotuja). Myös takajalat ovat lyhyemmät ja siitä syystä kani ei loiki yhtä nopeasti kuin rusakko. Rusakoilla on aina mustat korvankärjet, kaneilla ei.

Rusakko näyttää lähes aina samalta (talvella vaaleampi turkki), kun taas lemmikkikaneissa on todella paljon hajontaa. On poikkeavaturkkisia, eri värisiä ja luppakorvaisia kaneja.

Ylihedelmöityminen on rusakoilla mahdollista, kaneilla ei. Tämä tarkoittaa sitä, ettei kani voi tulla uudestaan tiineeksi ollessaan tiine.

Kani eroaa rusakosta jo heti poikasaikana. Kani saa karvattomia poikasia, jonka silmät ovat kiinni. Melko avuttomia siis. Rusakonpoikanen kun tupsahtaa maailmaan, sillä on periaatteessa kaikki eväät itsenäiseen elämään. Silmät auki, turkki valmiina.

Emo käy kyllä niitäkin ruokkimassa, mutta muuten poikaset ovat omillaan. Tästä syystä moni poikanen joutuukin vasten tahtoaan ihmisen pelastamaksi, kun luullaan, että poikanen on orpo.

Kani kaivautuu maahan ja tekee sinne tunneleita, kun taas rusakko ja muut jänikset elelevät maan päällä. Kaninpoikaset syntyvät siis yleensä tunneleihin, ihmisten ulottumattomiin. Rusakonpoikasia taas löytyy sieltä sun täältä, usein yksittäinkin.

Pääkaupunkiseudulla elää citykanipopulaatioita, mutta Suomen luontoon kani ei kuulu. Nämä populaatiot ovat syntyneet ihmisten hylkäämistä lemmikkikaneista. Niiden leviäminen muualle Suomeen vaatisi lämpöisempää ilmastoa, sillä kääpiökokoiset kanit eivät selviä kovista pakkasista.

Vain rusakko ja metsäjänis kuuluvat luonnonvaraisiin jäniseläimiin Suomessa. Kani on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi. On todella tärkeää, ettei yhtäkään lemmikkikania hylätä luontoon. Ilmoita aina havainnoista oman alueesi löytöeläimistä huolehtivalle taholle.

Kanin voi loukuttaa esimerkiksi elävänä pyydystävän supiloukun avulla, kun loukun päälle laittaa peiton ja loukun sisälle houkuttelevaa syötävää. Paras aika loukuttamiseen on ilta- tai aamuhämärä, jolloin kanit ovat aktiivisimmillaan.

Jos ei ole sopivia loukkuja saatavilla, kanin voi saada kiinni myös esimerkiksi kumoon kaadetulla pyykkikorilla. Silloin täytyy odotella lähistöllä, jotta korin saa nostettua pystyyn, kun kani menee sinne. Jahtaamalla kania ei saa kiinni.

Huom! Jos et ole varma, onko kyseessä kani vai rusakonpoikanen, ota yhteyttä Suomen eläinsuojelun vapaaehtoisiin eläinsuojeluneuvojiin, jotka ovat erikoistuneet luonnonvaraisten eläinten hoitamiseen.

Älä siirrä tai koske eläimeen, ellei se ole esimerkiksi keskellä vilkasta autotietä. Ota kuva eläimestä, sillä se auttaa eläinsuojeluneuvojaa tunnistamisessa.

Kani vs jyrsijä

Vuonna 1912 tunnistettiin vihdoin lagomorpha-lahko ja ymmärrettiin, että kanit eivät ole jyrsijöitä. Jyrsijöillä on yksi pari yläetuhampaita, kun taas kaneilla on kaksi. Myös kallon luusto poikkeaa toisistaan.

Kanit ja jyrsijät eroavat myös käyttäytymiseltään toisistaan, joten esimerkiksi marsua ei voi pitää yhdessä kanien kanssa. Voivat ne tulla toimeen jotenkuten, mutta samaa kieltä ne eivät puhu.

Kanit eivät juuri ääntele, kun taas marsut ovat puheliaampia. Kani on aktiivisimmillaan aamu- ja iltahämärän aikaan, marsu päivällä. Kani on hyvin reviiritietoinen eläin, kun taas marsu suhtautuu omiin lajitovereihin letkeämmin. Kummallakin pitäisi siis olla omia lajitovereita.

Ravinto on tärkeä osa-alue ja siitäkään syystä ei kannata asuttaa marsuja kanien kanssa. Kani pystyy tuottamaan itse C-vitamiinia, marsu ei.

Marsua pienemmät jyrsijät voivat pitää kania uhkana ja seurauksena on hyökkäys. Lisäksi esimerkiksi rotat ja hiiret ovat sekasyöjiä (tarvitsevat myös eläinperäistä ravintoa), kanit kasvinsyöjiä.

P.S. Kanien ja jyrsijöiden välisistä eroista sekä niiden yhteneväisyyksistä voit lukea enemmän Pilvi Lassilan toimittamasta kirjasta ”Poskipusseja, suomuja ja siipisulkia. Pienten ja eksoottisten seuraeläinten hoitotyö”. Julkaisuvuosi 2017.

 

 

Yksi kommentti

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *