Kanien sydänsairaudet

Hei! Tänään aiheena on kanien sydänsairaudet, mikä onkin harvemmin diagnosoitu sairaus kaneilla. Edes noin 500-sivuinen kaniraamattuni Textbook of Rabbit Medicine (Molly Vargan päivittämä kakkospainos) ei kerro tästä kolmea sivua enempää.

Vargan mukaan lähes kaikki kanien vahvistetut sydänsairaustapaukset ovat liittyneet koe-eläiminä käytettyjen kanien tarttuviin tauteihin (salmonella, pasteurella, koronavirus), myrkytyksiin tai ruokavalioon. Vargan mukaan lemmikkikaneilla on ainakin synnynnäisiä sydänvikoja ja vanhuuden tuomia sydänvaivoja. Hänen mukaansa jättiroduilla esiintyisi eniten kardiomyopatiaa eli sydänlihassairautta.

Sydänsairaudet voivat olla perinnöllisiä tai vaikkapa kroonisen stressin aiheuttamia. Jos et vie kania eläinlääkärin vastaanotolle, et voi tietää, onko kanillasi sydänsairaus. Rintakipua ei erota päälle päin mitenkään muista kipukohtauksista ja on mahdollista, että rintakipu naamioituu esimerkiksi suolistolaman alle.

Miten sydän sitten toimii? Se on lihas, joka kierrättää verta. Sydämen pienempi oikea puolisko pumppaa verta keuhkoihin ja suurempi vasen puolisko suureen verenkiertoon. Kummassakin puoliskossa on eteinen ja kammio, joiden välillä on läppiä. Läppien kuuluu estää veren virtaaminen takaisin.

Artikkelikuvassa jännittyneenä ulkoilmaa nuuskuttelevalla Poppanalla, eli edesmenneellä hermeliinikanillani, diagnosoitiin sydänsairaus. Neidin poismenosta johtuen olen lykännyt tätä artikkelia myöhemmäksi, kun aiheesta on helpompi kertoa.

Mahdollisia sydänsairauden oireita

Jos kani hengittää vaivalloisesti, on väsynyt koko ajan tai sen uloste on löysää, kyse voi olla sydänsairaudesta – tai ihan mistä tahansa muusta. Sydänsairaus voi myös laihduttaa.

Jos kanin hengitys tuntuu rohisevan tai hengittäminen näyttää vaikealta ja kani kipuilee, kannattaa viedä se heti eläinlääkärille. Kaneista tietävä eläinlääkäri pystyy tutkimaan kanin: kuuntelemaan hengitysääniä, ottamaan röntgenkuvat ja tsekkaamaan muutenkin kanin voinnin.

Ennen kuin Poppanan sydänvaivasta tiedettiin mitään, noin 10-vuotiaalla Poppanalla oli ollut useita kipukohtauksia elämänsä aikana. Yleensä ne olivat johtuneet ummetuksesta. Mistä ummetus sitten oli johtunut – sitä emme saa koskaan tietää.

Alkuvuodesta 2019 Poppanalle tuli kipukohtaus, joka ei muistuttanut tavallista ummetusta ja aloin soitella eläinlääkäreitä läpi. Onneksi pääsimme nopeasti hoitoon Nokialle. Poppanasta otettiin röntgenkuvat, missä todettiin mm. että Poppanan sydän oli laajentunut. Sitä ei kuitenkaan tässä vaiheessa arveltu kipukohtauksen aiheuttajaksi.

Poppanalta löytyi yksi pieni virtsakivi ja jokin outo vierasesineen näköinen kiekura suolistossa. Myös synnynnäinen selän epämuodostuma, jota epäilimme kipukohtauksen aiheuttajaksi. Lisäksi vatsalaukku oli laajentunut ja kaasuinen. Näitä aloimme hoitaa kipulääkkein, suolistolääkkein sekä parilla muulla lääkkeellä.

Kipukohtaus meni ohi, mutta ne eivät loppuneet kokonaan. Kipulääkettä annoin tarvittaessa. Kävimme uudemman kerran Nokialla kontrollissa ja sen käynnin jälkeen alkoivat ihovaivat.

Ihovaivoja kävimme selvittelemässä Poppanan omalla lääkärillä Hakametsässä, koska se on paljon lähempänä ja tämä eläinlääkäri oli hoitanut Poppanaa jo 8 vuoden ajan. Eläinlääkäri Kirsi Kemppainen suositti sydänultraa, koska kuuli selvän sivuäänen Poppanan sydänäänissä. Kuuntelin sitä myös itse.

Kani ultrassa

Sydänultraa varten tarvitsee erikoiseläinlääkärin, jollaiselle saimme ajan Poppanan kanssa. Tampereelta näitä spesialisteja löytyy ainakin artikkelin kirjoitushetkellä Eläinklinikka Hakametsästä (Eeva-Liisa Lindqvist ja Anne Siljamäki). 

Ultraa ei btw ole suunniteltu kääpiökanin kokoisille eläimille. Anturit ja muut välineet ovat melko isoja ja lisäksi kanilla on nopea syke. Ultra ei meinannut aluksi pysyä Poppanan sykkeen tahdissa, mutta kuvantaminen onnistui kuitenkin paljon paremmin kuin röntgenkuvat.

Karvoja ajeltiin kyljistä ja hoitaja tuli auttamaan Poppanan kanssa. Minä pidin huolen etupäästä (ja pidin kättä silmien suojana), hoitaja takapäästä sillä välin kun Eeva-Liisa ultrasi Poppanaa. Poppana oli ensimmäinen kani, jota Eeva-Liisa oli ultrannut.

Koska kaneja ei välttämättä tiedetä viedä kovin herkästi eläinlääkärin vastaanotolle, ei ole ihme, että kanien sydänvaivat kuulostavat harvinaisilta. Tapauksia ei tällöin tule hoitohenkilökunnankaan tietoon.

Kanin sydänvaiva diagnosoitu – mitäs nyt?

Jos sun kanilla diagnosoidaan sydänsairaus, se ei välttämättä ole maailmanloppu. Siksi kannustan kaikkia tutkituttamaan kaninsa mahdollisimman ajoissa. Poppanan sydänvika tuntui etenevän melko nopeasti, koska vielä edellisvuoden lopulla Poppana nukutettiin kyynelkanavien huuhtelua ja hammasoperaatiota varten.

Suomessa ON saatavilla sydänlääkkeitä kaneille. Ne ovat off-label, kuten niin monet muutkin kanien lääkkeet. Pakkausselosteesta on siis turha yrittää etsiä kaneista mainintaa, sen sijaan oma eläinlääkärisi antaa kyllä ohjeet niiden annostelemiseksi.

Poppanalla oli nestettä rintaontelossa ja Eeva-Liisan mukaan sitä on hankala poistaa nesteenpoistolääkkeillä. Koirille voidaan tehdä ilman nukutusta paikallispuudutuksessa mekaaninen poisto, mutta kaneilla se ei ole mahdollista.

Kesäkuumat ja lämpötilojenvaihtelut ottavat koville sydänpotilaalla. Myös stressiä ja pelästymistä on hyvä välttää. Poppanan oli vaikea maata, koska sydän oli laajentunut ja painoi todennäköisesti mm. keuhkoja.

Poppanan diagnoosi oli ensimmäisen ultrauskerran (ks. kuvat alla) jälkeen seuraavanlainen:

• keuhkovaltimon kohonnut virtaus 2,6 m/s, pyörteinen virtaus, mikä viittasi synnynnäiseen keuhkovaltimon ahtaumaan
• oikean eteiskammioläpän vuotovirtaus ja paksuuntunut läppärakenne, mitkä voivat johtua rappeumasta (endokardioosi), tulehduksesta (endokardiitti) tai kasvaimesta
• oikea eteinen ja kammio vaikuttivat suurentuneilta
• sydämen ulkopuolella rintaontelossa vapaata nestettä
• vasen kammio ja eteinen normaalit, aorttavirtaus normaali

Viimeisessä (kyllä, edelleen herkistyttää…) ultrauskerrassa todettiin seuraavaa:

• oikean puolen sydämen vajaatoiminta
• keuhkovaltimon kohonnut virtaus
• runsaasti vapaata nestettä sydämen ulkopuolella rintaontelossa ja lisäksi nestettä vatsaontelossa

Kaikesta huolimatta kannustan kokeilemaan ensin lääkitystä, sillä monet kanienkin sairaudet ovat hoidettavissa. Sydänsairautta ei voi parantaa, mutta jos tutkimusta tehtäisiin enemmän ja kanit pääsisivät ajoissa eläinlääkärin vastaanotolle, sinunkin pitkäkorvallasi olisi paremmat mahdollisuudet selviytyä esimerkiksi juuri sydänsairausdiagnoosista.

Kaneille sopivat sydänlääkkeet

Poppana sai sydänvaivaansa kahta eri lääkettä. Fortekor on sydänlääke ja Furosoral nesteenpoistolääke. Tabletit olivat liian isoja kääpiökanin annostukseen nähden, joten askartelin pikkupussukoita, joihin laitoin Poppanan päiväannokset.

Miksi pikkupussukat? Yritin ensin oikean dosetin eli lääkeannostelijan kanssa, mutta heti ensimmäisen käyttökerran jälkeen totesin, ettei se toimi. Dosetti on tehty tableteille, ei murusille. Kovin iloisesti ne murut sieltä valuivat pitkin poikin, kun yritin ottaa ulos yhden päivän annoksia.

Taitoin paksuhkon ja kiiltäväpintaisen A4-kokoisen paperiarkin ja murskasin sen päällä survimen avulla yhden tabletin kerrallaan. Sitten jaoin tabletinmuruset veitsellä sopiviksi annoksiksi ja valutin paperin taitoskohdan avulla pusseihin.

Käytin varmuuden vuoksi muovihanskoja. Pesin veitsen sekä survimen aina käytön jälkeen. Pussukoita pidin pystyasennossa metalliastiassa.

Yksi Fortekor-tabletti piti pilkkoa kymmeneen osaan. Kahdeksan osaa menivät lääkejätteeseen, sillä Fortekor ei säily kauempaa kuin kaksi päivää. Tein siis aluksi hieman liikaa kuvassa näkyviä pussukoita. Yhden Furosoral-tabletin pilkoin puolestaan kahdeksaan osaan.

Päiväannos meni Poppanalla iltaruuan kanssa ongelmitta. Olin aiemmin luopunut kuppiruokinnasta ja ripotellut pelletit sekä pienen määrän kaurahiutaleita lattialle, josta kanit saavat etsiä ja syödä ne. Lääkityksen vuoksi otin kupin Poppanalle käyttöön uudelleen. Alle teelusikallinen kaurahiutaleita, sitten lääkkeet ja tilkka vettä sekaan. Pari pellettiä päälle. Nam!

Pidin ruoka-annoksen pienenä, jotta saatoin varmistua siitä, että Poppana syö kaiken lääkkeen. Loput pelletit annoin sen jälkeen, kun lääkeannos oli syöty.

Nesteenpoistolääke nimensä mukaisesti poistaa nestettä, mikä tarkoittaa lisää virtsaa. Poppanalla alkoi vanhemmiten tulla hutipissailua, joten pesukone lauloi joka päivä.

Yhteenvetona

Internetin kanipalstoilta kannattaa melko varoen kysyä neuvoa. Pahimmassa tapauksessa ne ovat kuin Kaksplus, josta löytyy sekä trolleja että virheellisiä uskomuksia. Luota tutkittuun tietoon ja konsultoi kaneista tietävää eläinlääkäriä ennen kuin teet esimerkiksi lopetuspäätöstä.

Poppana kuului perheeseeni kahdeksan vuoden ajan ja opin tuntemaan neidin käyttäytymistä melko hyvin tuona aikana. Vaadittiin kuitenkin monta eläinlääkärikäyntiä, ennen kuin oireiden oikea aiheuttaja selvisi.

Ensin epäiltiin virtsakiveä ja vatsaongelmia, sitten selkää, jonka jälkeen iho alkoi oireilla ja vasta sitten alettiin hoitaa sydäntä. Poppana kävi viimeisinä kuukausinaan kolmella eri eläinlääkärillä ja kaikilla vähintään kahdesti. Kustannuksia tuli yli tuhannen euron edestä (eläinlääkärikäynnit ja lääkkeet).

Stressiä Poppanan elämään toi ainoana kanina eläminen sekä muutokset. Olihan mulla muitakin kaneja Poppanan lisäksi, mutta ei ketään kainalokaveria kuitenkaan. Toisessa huoneessa elävät kanit eivät tarjoa kaivattua lajitoverin seuraa eikä sitä voi täysin ihminenkään korvata.

Meni vuosia ennen kuin Poppana alkoi kunnolla rentoutua, ja vaikutti elämäänsä tyytyväiseltä. Kuitenkin pienetkin muutokset ympäristössä aiheuttivat usein joko ummetusta, merkkailua tai aggressiivisuutta. Totta kai, sehän on ymmärrettävää! Jos pitää itse pitää koko ajan vahtia, johan siinä alkaa ajan mittaan väsyä.

Vieraat ihmiset ja erilaiset hajut (esimerkiksi ihovoiteen tai suihkusaippuan vaihtaminen) olivat sellaisia muutoksia, joista aiheutui stressiä. Kaikista eniten stressiä aiheutti kuitenkin muutto. Kaikeksi epäonneksi märkätilaremontti alkoi koko taloyhtiössä ja sen tieltä oli muutettava pariksi kuukaudeksi pois eläinten kanssa.

Ihmettelin kovasti, miksi Poppana ei mennyt maate evakkopaikassa. Kahden kuukauden aikana näin Poppanan makaavan takajalat ojossa vain kerran. Ajattelin, että se ehkä johtuu vanhan omakotitalon kylmistä lattioista ja lisäsin lämpöä sekä pehmeitä alusia. Kun se ei auttanut, arvelin, että Poppana ei uskalla uudessa paikassa mennä maate.

Ei ehkä uskaltanutkaan, mutta todennäköisesti kyse oli siitä, että laajentunut sydän ja neste rintaontelossa painoi keuhkoja niin että olisi ollut vaikeampi hengittää. Tämä, Poppanan laihtuminen ja varmaan osaltaan myös ihosairaus aiheuttivat tassunpohjatulehdusta takajalkoihin.

Tassunpohjatulehdusta oli todella vaikea hoitaa. Hoitona kokeiltiin manukahunajaa, Betadine-liuosta, antibioottia suun kautta sekä Fucidin-voidetta.

Tiedän mistä puhun, kun suositan suuntaamaan eläinlääkärin vastaanotolle heti, jos kani käyttäytyy oudosti. Sille on lähes aina jokin painava syy.

Pidän tätä blogia samasta syystä kuin kirjoitin Kanikirjan. Haluan jakaa muille kanillisille ja kanien kanssa työskenteleville ajantasaista, luotettavaa ja tutkittua kanitietoa.

Vertaistuki voi auttaa, kun tietää, että samanlaisia kokemuksia on ollut muillakin. Etenkin kanien käyttäytymisestä ja sairauksista on vaikeaa löytää tietoa suomeksi, joten keskityn niihin aiheisiin. Otan myös aihevinkkejä vastaan 🙂

Lähteinä käytin tällä kertaa Poppanan eläinlääkärikäyntien potilaskertomuksia, Vargan Textbook of Rabbit Medicine kakkospainosta sekä Heikki Sirkkolan ja Susanna Tauriaisen toimittamaa kirjaa Eläinten lääkintä ja hoito: käsikirja eläintenhoitajille. Toivottavasti tästä artikkelista oli apua!

P.S. Kiitos sydänultrakuvista Eeva-Liisa Lindqvist!

Lisäys 28.12.2019: Lyhyt videopätkä Poppiksen sydämen ultraäänestä.