Kanin nivelrikko

Nivelrikko on etenevä, nivelrustoa vaurioittava sairaus, johon ei ole parannuskeinoa. Sen oireita voidaan kuitenkin helpottaa.

Nivelrikko on todella yleinen sairaus kaneilla. Moni kani saa diagnoosin liian myöhään tai ei ollenkaan. Saaliseläimenä kani pyrkii piilottamaan kipunsa, joten sairauden merkit ovat melko hienovaraisia. Näin oli meilläkin, sillä Tuhton ja Ruusan nivelmuutokset löydettiin sattumalta.

Nivelrikon oireet

Haluttomuus liikkua, kankeus, kömpelyys ja kävely loikkimisen sijasta voivat olla nivelrikon oireita kanilla. Jos lattialta löytyy paljon syömättömiä umpparipapanoita tai kani ei pysty putsaamaan takapäätään tai naamaansa kunnolla, syynä voi olla nivelrikko. Myös ulkoloistartunta on mahdollinen.

Ruusa on nyt 4-vuotias ja kun vertaa hänen peseytymistään Tuhtoon, meno on huomattavasti kankeampaa. On aina ollut enkä ole siitä ollut huolissani tai pitänyt sitä kovin kummallisena. Tuhtolla en muista koskaan huomanneeni mitään kipukohtauksia, mutta Ruusalla niitä on vuosien varrella ollut muutamia.

Pariin otteeseen on pitänyt yrittää tukiruokkia Ruusaa, kun ruoka ei ole maittanut. Kerran muistaakseni onnistuin, mutta tokalla kerralla Ruusa pötki pakoon niin voimallisesti, että ilmeisesti vatsa alkoi toimia ja ruoka maistua sen jälkeen. Arvelin, että kyseessä oli vatsavaivat. Mutta mistäpä sitä tietää, mihin sattuu, ellei vie kaneista tietävälle eläinlääkärille. Eikä välttämättä sittenkään selviä juuri sen vaivan aiheuttaja – ainakaan sataprosenttisella varmuudella. Näin kävi meilläkin, kun löytyi kaikkea muuta.

Ruusa on leijonanharjasristeytys, joka tykkää nakerrella. Vähän kaikenlaista. Ja myös pesee ja pitää hyvää huolta Tuhtosta. Leijonanharjasominaisuuksien vuoksi Ruusannuuskalla on vähän pidemmät karvat. Sitä joutuu suolistoon väkisinkin suuria määriä. Sitten kun vielä käy lajitoveria lipittämässä ja maistelee tekstiilejä kaupan päälle, suolisto voi todellakin piiputtaa välillä. Mutta monesti suolisto-ongelmatkin ovat merkki jostain muusta vaivasta eivätkä ikävän olon aiheuttaja itsessään.

Jos Tuhton laihuutta ei olisi alettu selvitellä ja Tuhtolta löytynyt lieviä nivelrikkomuutoksia selästä, en ehkä olisi (ainakaan vielä) kuvauttanut myös Ruusaa röntgensäteiden alla. Jos joka asentoon taipuvalla pötkyläpojalla näkyi selässä muutoksia, niitä saattaisi olla myös kankeammalla Ruusalla.

Onneksi kuvattiin myös Ruusan selkä ja lonkat. Tilanne näytti nivelrikon osalta pahemmalta kuin ainakin kaksi vuotta vanhemmalla Tuhtolla. Vastaanotolla Ruusa ei aristanut selän tai raajojen painelua eikä raajoissa ole turvotusta tai epäsymmetrisyyttä.

Nivelrikon diagnosointi kanilla

Nivelrikkoa ei voi varmaksi diagnosoida ilman kuvantamista. Toki eläinlääkäri arvioi kanin liikkumista ja muuta, mutta vain kuvantamisella saa riittävän tarkan diagnoosin.

Ruusasta ja Tuhtosta saatiin hyvät röntgenkuvat hereillä ollessa, joten kania ei välttämättä tarvitse edes nukuttaa toimenpidettä varten. Eksoottisten lemmikkien hoitotyöhön tottuneelta Heliltä sain hyvät vinkit kuvien ottamiseen.

Kannattaa pitää kania rintaansa vasten ja sitten laskea kania pöytää kohti niin, että kani on koko ajan pituussuunnassa vielä omaa rintaa vasten. Silmiä voi pitää peitettyinä, mutta tarvitaan vielä toinen käsipari pitämään takapäätä paikoillaan, jos itse keskittyy etupäähän. Tällä tavoin edes Ruusa ei juurikaan räpiköinyt.

Kuvien perusteella Ruusalla on epätasaisuutta nivelpinnoilla ja muutamassa nikamavälissä, mutta onneksi ei pitkälle edenneitä muutoksia. Eläinlääkärin mukaan välilevyjen tilanteen kunnolliseen selvittämiseen tarvittaisiin viipalekuvausta, mihin emme tällä kertaa ryhtyneet.

Nivelrikon hoito kanilla

Glukosamiini- ja/tai kondroitiinisulfaattilisät ravinnossa, Cartrophen-pistokset nahan alle sekä laserterapia ovat käypiä hoitomuotoja nivelrikkoon kaneilla. Nivelrikkoa ei voi parantaa, mutta sen etenemistä voi estää ja oireita lievittää. Koska Ruusa on vielä nuori kani, laadittiin meidän kanieläinlääkärin (kiitokset Saara Trimeloni!) kanssa hoitosuunnitelma, jolla Ruusa pitäisi liikkuvuuden mahdollisimman kauan ja toivottavasti voisi välttyä myöhemmältä kipulääkitykseltä.

Ravintolisät

Nämä aiemmin mainitut ravintolisät ovat nivelten rakennusaineita (glukosamiini ym.) ja ne voivat parantaa kanin elämänlaatua, mutta vaikutuksia näkee vasta noin neljän viikon jälkeen. Kerroin eläinlääkärille kahdesta glukosamiinia sisältävästä ruuasta, mutta niissä olevat pitoisuudet ovat todennäköisesti liian pieniä.

Kääpiökanille ei kannata antaa kuin ruokalusikallinen pellettiä päivässä, joten glukosamiinin annos jää vähäiseksi. Vielä vähäisemmäksi se jää herkkukeksissä, joita annan yhdet per kani perjantaisin. Ne ovat kuitenkin tyhjää paremmat.

Burgessin Mature (Excel Nuggets with Cranberry and Ginseng) kanipelletti sisältää glukosamiinihydrokloridia 0,04%. Muissa pelleteissä ei taida glukosamiinia olla. Yksi Oxbown Natural Science Joint Support -keksi sisältää glukosamiinia 90 mg. Oxbown taulukon mukaan Ruusan pitäisi syödä kaksi keksiä päivässä (yli 1,8kg painavat). Se on liikaa, koska keksissä on paljon muutakin kuin glukosamiinia.

Kaneilla ei yllätys yllätys ole tutkittu glukosamiinin käyttöä, joten siitä ei ole olemassa satavarmoja annostuksia. Kuitenkin kokemusperäisesti kissojen annosmääristä on ollut apua, joten suositellaan kahdesti päivässä Cosequin-valmistetta ¼ tl kahdesti päivässä kuukauden ajan ja sen jälkeen ylläpitoannoksella ¼ tl kerran päivässä. Ongelmana on, että lähes kaikki lihansyöjien ja sekasyöjien valmisteet sisältävät eläinperäisiä ainesosia enkä ole toistaiseksi löytänyt Suomesta kissojen Cosequinia. Cosequinia suosittelee luotettava Medirabbit-sivusto. Tämän valmisteen osalta päivitän artikkelia jos ja kun saan sitä käsiini myöhemmin.

Pistoshoito

Cartro-pistoksia päätettiin ottaa neljän pistoksen kuuri, jonka jälkeen odotellaan. Jos Ruusa on oireeton (ei venyttele korostuneesti selkäänsä ylös noustessaan tai vaikuta jäykältä), kuurin voi uusia aikaisintaan viiden tai kuuden kuukauden päästä. Jos oireita tulee, voidaan harkita koirien ylläpitoannosta eli pistetään cartroa kerran kuussa.

Huom! Pistokset eivät ole este kanin rokottamiselle, nimittäin ristivaikutuksia ei tunneta. Ruusalla oli pistoshoito kesken ja hän sai ongelmitta yhdistelmärokotteen (Nobivac Myxo RHD Plus). Ei kuitenkaan kannata ottaa samana päivänä rokotusta ja Cartroa.

Laserhoito

Laserterapia sopii kaneille nivelrikon hoitoon, koska hoitokerrat ovat lyhyitä. Laserhoito annetaan vähintään kolmen kerran satseissa, jolloin siitä on paljon enemmän apua kuin yksittäisestä hoitokerrasta. Hoito ei kestä kauaa ja sen voi antaa hoitaja (kiitos Heli!).

Kipulääkitys

Tulehduskipulääkitys lievittää myös nivelrikon oireita. Jatkuvan lääkityksen aloittaminen tarkoittaa yleensä verikokeiden ottamista, jotta saadaan selvyys esimerkiksi maksan ja munuaisten toimintakyvystä. Onneksi Tuhtokaan ei tunnu tarvitsevan kipulääkitystä. Hänelle kokeilin laserhoitoa, ja tyyppi saa myös glukosamiinia.

Ylipaino on pahasta

Yksi parhaimmista nivelrikon hoidoista kaneilla on liikunta ja oikea ruokinta. Häkissä yksin kököttävä kani ei saa tarpeeksi liikuntaa, kun sillä ei ole tarpeeksi tilaa eikä lajitoveria kannustamassa liikuntaan (häkkikani vs free roam bunny).

Jos kanillasi diagnosoidaan nivelrikkoa, ja mieluusti jo paljon ennen kuin näin tapahtuu, on syytä katsoa kanin ruokavalio kuntoon. Nivelrikko kun ei ole vain seniorikanien ongelma.

Liikaa herkkuja saava kani on todennäköisesti ylipainoinen, mikä rasittaa niveliä paljon ja pahentaa oireita. Kanin tulee syödä vähintään 80 % heinää, noin 15 % tuoreruokaa (vaihdellen erilaisia kasveja eli ei pelkästään porkkanaa, omenaa ja lehtisalaattia tai kurkkua) sekä vain 5 % pellettiä.

Alttius nivelrikkoon voi olla synnynnäistä eikä tätä huomata, koska kaneilla ei ole samoja (tai mitään) jalostuskäyttöä varten tehtäviä pakollisia virallisia tutkimuksia. Myös aiemmat niveliin kohdistuneet vammat voivat aiheuttaa nivelrikkoa.

Tuhton tassuja ei kuvattu, mutta hänen oikea tassunsa näyttää käppyrältä ja siinäkin todennäköisesti on nivelrikkoa.

Muut hoitokeinot

Esimerkiksi koirilla käytetään nivelrikon hoitoon vesiliikuntaa ja akupunktiota. Suurin osa kaneista saa sydänhalvauksen, jos ne laittaa veteen, joten sitä ei voi missään nimessä suositella kaneille. Kanin turkki on niin paljon tiiviimpää kuin koiran, että kuivattamisessakin menee tovi. Myös akupunktio voi olla ongelmallista, jos kani on kovin arka. Neulojen pitää kuitenkin antaa olla paikoillaan puolikin tuntia, joten stressitaso voi nousta liikaa.

Case Ruusa – leijonanharjasristeytyskanin kokemukset nivelrikon hoidosta

Ruusa on nyt saanut kolme Cartrophen-pistosta. Ruusa painaa 2,27 kg ja annos on 0,06 ml. Pistokset annetaan neljän sarjassa, viikon välein toisistaan. Ensimmäisen pistoksen jälkeen en huomannut Ruusassa mitään muutoksia, mutta toisen pistoksen jälkeen näytti siltä kuin kankeus olisi vähentynyt.

Muutokset eivät ole silmiinpistäviä, koska ei Ruusalla muutenkaan ole ollut hirvittävän suuria oireita.

Ruusa on yleensä hypännyt häkkiin (joka siis meillä toimii vain vessana ja paikkana, jossa heinät pidetään) niin, että joskus on jäänyt loikka vähän liian lyhyeksi ja on tullut räminää. Luukku on otettu pois, mutta laidat ovat sen verran korkeat, että pitää katsoa mihin hyppää. Itseään pestessä Ruusa ei taivu yhtä pitkälle kuin Tuhto.

Pistosten ja glukosamiinin lisäämisen jälkeen Ruusa on maannut eri tavalla. Venyttely ei ole ainakaan vielä kokonaan jäänyt pois sen jälkeen kun Ruusa lähtee loikkimaan maattuaan jonkin aikaa lattialla. Takajalat ovat rennomman näköiset nyt kuin ennen pistoksia ja glukosamiinia. Olen myös nähnyt Ruusan pesevän enemmän selkäänsä kuin ennen.

Iloloikkiin nivelrikon hoito ei ole vaikuttanut. On toisaalta huojentavaa, että kipuja ei todennäköisesti ole ollut kovin paljon. Mutta sen verran kuitenkin, että nyt on helpompi pötköttää ja pestä itseään.

Tuhton kohdalla en ole ajatellut pistoksia, koska röntgenkuvien ja Tuhton käyttäytymisen perusteella niille ei ole tarvetta. Hammasoperaation yhteydessä huomasin kuitenkin, että Tuhton takatassuissa oli kulumaa. Ei vielä tassunpohjatulehdusta, mutta iho oli paksuuntunutta ja punertavaa.

Tuhto valitsee itse kaikista kovimmat pinnat ja kaivelee peitotkin rullalle. Kuitenkin pehmeitä alusia pitää lisätä ja yrittää saada Tuhto olemaan niiden päällä ainakin osan ajasta. Pehmeitä alusia suosittelen kaikille nivelrikkokaneille.

Tsemppiä kaikille nivelrikkokanien perheille, toivottavasti artikkelista on hyötyä! 🙂