Mielenkiintoinen kirjalöytö ja kanien sosiaaliset suhteet

Moikka moi! Kävin kirjastossa ja siellä oli kierrätyshylly, josta löysin pari kirjaa. Charlotte Uhlenbroekin Talking with animals (2002) kertoo nimensä mukaisesti eläinten käyttämistä kommunikointitavoista. Niitä ovat mm. ääniaallot, visuaaliset ja kemialliset signaalit sekä sähköinen värähtely. Signaaleilla välitetään toisille yksilöille jotakin tietoa, muun muassa varoitetaan vaarasta tai yritetään kosiskella.

Koska kanit ovat hämäräeläimiä ja liikkuvat pääosin yöaikaan, ei niiden näköaisti ole riittävän hyvä, jotta ne luottaisivat siihen. Kani kylläkin näkee monta kertaa ihmistä paremmin pimeässä, mutta hajuaisti on niille myös kuuloaistia tärkeämpi.

Kirjan sivulta 151 löytyy ilmeisesti ainoa viittaus kaneihin, mikäli hakemistoa on uskominen. Harmillista, sillä olisi ollut kiva lukea aiheesta enemmänkin. Uhlenbroekin mukaan tietyillä lajeilla on käytössä ryhmähaju (kemiallinen signaali). Niillä hoidetaan ystävyyssuhteita ja varmistetaan laumaan kuulumattomien tunkeilijoiden tunnistaminen. Jos tämä haju muuttuu, eivät lauman jäsenet enää välttämättä tunnista kaveriaan.

Kävitkö lomamatkalla eikä lemmikki näytä yhtä iloiselta jälleennäkemisen yhteydessä? Se johtuu siitä, että tuoksut erilaiselta eikä esimerkiksi se kani ole varma, kuka olet. Sama toistuu, jos alat käyttää erilaista ihovoidetta tai vaikkapa pesuainetta. Vieraita ihmisiä karsastetaan yms. Lisääntynyt merkkailu voi johtua myös tästä. Pitäähän sitä omaa asemaa nyt pönkittää tunkeilijoita vastaan, eikö vain? 🙂

Näiden tietojen valossa ei enää olekaan niin ihmeellistä, että eläinlääkärissä käynyttä lajitoveria kierrellään ja kaarrellaan ennen kuin hyväksytään taas kaveriksi. Siksi kaneillakin suositellaan lajitoverin ottamista mukaan eläinlääkärireissulle. Tosin en jättäisi lajitoveria klinikalle odottamaan kaverin heräilyä, eli nukutusta vaativa toimenpide on eri juttu.

Hajut vaikuttavat myös uusien kanien tutustuttamiseen. Se voi käydä helpommin, jos tuoksuja vaihdetaan ennen kuin kanit laitetaan nenäkkäin. Kanien hajurauhaset sijaitsevat leuan alla ja nivusissa. Jos pyyhkäiset varovasti esimerkiksi kankaanpalaa kanin leukaan, hajuterveiset voi viedä tulevalle kumppanille sniffailtavaksi etukäteen. Yleensä tämä merkattu tilkku herättää paljon kiinnostusta.

Kanienväliset sosiaaliset suhteet ovat melko monimutkaisia eikä niitä ole helppo toteuttaa kotioloissa. Siinä missä luonnossa kanit elävät lukuisia kaneja käsittävissä yhdyskunnissa, ei kotona yleensä ole kuin kaksi kania. Kaneja siis pitäisi aina olla vähintään se kaksi. Safety in numbers, you know 🙂

Yhdyskunnat ovat jakautuneet perhekuntiin. Yhteen perheeseen voi kuulua kahdesta kahdeksaan aikuista kania. Uhlenbroekin mukaan jokaisella yksilöllä on selkeä paikkansa perheen hierarkiassa, jonka mukaan esimerkiksi parhaat ruokailu- ja pesäpaikat on jaettu. Kaikki urokset osallistuvat reviirin puolustamiseen, mutta dominoivan uroksen hajua on käytetty eniten reviiriä merkkaamaan. Merkkauksella tarkoitetaan nimenomaan pissailua. Uros myös hieroo leukaansa muihin ryhmän jäseniin. Mielenkiintoista. Kirjassa ei mainita naaraiden pesänpuolustamista ollenkaan.

Luonnossa uroksia voi olla yhdyskunnassa monia, mutta urosten yhteiselo kotioloissa onnistuu harvoin. Se johtuu lähinnä tilanpuutteesta. Kanin reviiri on luonnossa niin suuri, ettei sitä pysty edes Presidentinlinnassa matkimaan. Siksi urosten ei ole mahdollista väistää muita uroksia tarpeeksi kauas ja tappeluita väistämättä tulee. Toki kaikki kanit ovat yksilöitä eivätkä urokset aina tappele. Varminta on kuitenkin yhdistää uros ja naaras tai syntymästä saakka yhdessä olleet äiti ja tytär tai siskokset. Sekä urokset että naaraat kannattaa leikkauttaa. Näin myös pissalla merkkailu ja muu reviirinpuolustaminen voi vähentyä.

Kanikappale oli vain pieni osa kirjaa, joten mainittakoon myös, että ryhmähaju on tärkeä saaliseläinten lisäksi joillekin saalistajille. Ensin haistellaan, mutta jos kissa kiehnää jaloissa, etenkin häntä ylhäällä, se on hyvä merkki. Kissa on hyväksynyt sinut laumaansa ja yrittää levittää omaa hajuaan sinuun, jotta tunnistaa sinut jatkossakin.

Mielenkiintoista oli myös peippojen laulu, jota ne voivat luritella yhden lisääntymiskauden aikana jopa 500 000 kertaa. Laulu ei ole pelkästään kosiomeno vaan sillä myös ilmoitetaan muille linnuille oman reviirin rajat. Ilmankos Topi ja Tossavainenkin lurittelevat tämän tästä 😀 Poikaset opettelevat lurittelua jo heti kuoriuduttuaan, vaikka laulamaan aletaan vasta paljon myöhemmin. Kuunteluoppilaana oleminen on tärkeää, sillä monimutkainen lurittelutaito ei synny itsestään.

Jos englanti sujuu, kannattaa lukaista kirja. Jos ei suju, samoja teemoja löytyy Helena Telkänrannan uusimmista teoksista, joita myös lämpimästi suosittelen 🙂