Seeprapeipot ja surutyö

Heippa! Olin kaavaillut hieman toista tekstiä tälle päivälle. Koska eläinperheeni on nyt yhtä seeprapeippoa pienempi, ajattelin tarttua aiheeseen. Kerron sulle, millaisia seeprapeipot ovat lemmikkinä, mutta sivuan myös lemmikin surutyötä, sillä oman surun lisäksi myös jäljelle jääneet lemmikit surevat menetystä. Topi-pappapeippoa jäi kaipaamaan hänen poikansa, Tossavainen.

Lemmikit ja surutyö

Topi oli kuollessaan 12-vuotias, joten hän kyllä eli pitkän elämän. Seeprapeippojen ikähaitariksi ilmoitetaan vielä ihan tuoreissakin oppaissa 4-7 vuotta. Topin poika täyttää 6 vuotta ja on kyllä niin elinvoimainen, ettei tulisi mieleenkään kutsua häntä vanhaksi.

Topi leskeytyi kahdesti, kun ensin Tipi ja sitten myös Tessa menehtyivät. Tossavainen on Topin ja Tessan poika (vahinkopoikanen). Pidän tärkeänä sitä, että lemmikki näkee mitä kumppanille on tapahtunut. Eläimetkin surevat menehtynyttä kumppaniaan. Jos lajitoveri vain yhtäkkiä katoaa, siitä tulee hirveä hätä.

Tilanteen voi ajatella omalle kohdalle niin, että joku rakkaista perheenjäsenistä katoaisi etkä tietäisi mitä heille on tapahtunut. Kamalaa! Yhtä hirveältä se tuntuu eläimestä. Kumppania yritetään etsiä ja sitä yritetään huhuilla – tuloksetta.

Jos menehtynyt lajitoveri asetetaan näytille, eläin ymmärtää mitä on käynyt. Näin se voi aloittaa oman surutyönsä. Onhan sitä hirveä katsoa, kun kumppanille luritellaan ensin, mutta hetken päästä huomataan, että toinen ei vastaa. Enää koskaan. Tossavainenkin hiljeni istumaan Topin viereen <3

Kun kaverin vieressä ei enää vietetä ruumiinvalvojaisia, voi edesmenneen lemmikin nostaa pois ja toimittaa esimerkiksi tuhkaukseen.

Jos esimerkiksi kaneilla on ollut aiemmin eripuraa eläinlääkärireissun jälkeen ja yksi sellainen päättyykin toisen eutanasiaan, en välttämättä suosittele menehtyneen lajitoverin näyttämistä jäljelle jääneelle kanille. Ei tietenkään ole suotavaa, että menehtyneen päälle yritetään hyökätä.

Miten niin ”vahinko”poikanen?

Seeprapeippojen vitsaus on liika pesiminen ja usein pariskunnat pesivätkin toisensa hengiltä. Munia tulee, vaikka pesää ei olisi ja vaikka laittaisi tekomunia oikeiden tilalle. Tekomunat on siis ihan oikea juttu, ostin niitä eläinkaupasta. Harmi vain, että montaa päivää siinä ei mene ennen kuin peippo huomaa, ettei tekomunista tule mitään ja pyöräyttää itse uudet tilalle.

Yksin ei peippoja voi lähtökohtaisesti pitää, se olisi eläinrääkkäystä. Olin ajatellut, että nämä ovat viimeiset lintuni, koska niille on niin vaikea tarjota lajille sopivia olosuhteita. Peipothan tarvitsisivat viidakon, paljon kasveja, lentotilaa, tasoja ja sopivan ilmankosteuden sekä lämpötilan. Tätä on vaikea kotioloissa tarjota.

Toki parhaani teen tässä kaksiossa, mutta jos sulla sattuu olemaan kasvitieteellinen puutarha tai vastaava tila, joka kaipaa seeprapeippoja, ota yhteyttä.

Sananen peipoista lemmikkinä

Peipot eivät elä pelkällä vedellä ja siemenseoksella vaan tuoreruokaa täytyy olla tarjolla joka päivä. Ruuan pitää olla monipuolista ja peippojen suorille pikkunokille sopivaa. Kesällä pystyn tarjoamaan enemmän valikoimaa, mutta talvisinkin annan vähintään kolmea eri yrttiä (hevi-osaston ruukkuja), tummanvihreitä salaatteja, paprikoita ja vaihtelevasti hedelmiä.

Välillä laitan keitettyä luomukananmunaa pienen määrän tarjolle. Murustan peipoille myös kuortenpalasia. Ruuansulatushiekkaa tai esimerkiksi mineraalikiviä meillä ei ole vaan kaikki tulee muusta ravinnosta.

Koiraat lurittelevat ja naaraat tööttäilevät. Koiraatkin tööttäilevät ja kummatkin osaavat rääkyä – melko kuuluvasti. Sitten on myös erilaisia pesimisääniä. Koiras pärisyttelee pyrstösulkia, kun se haluaa paritella.

Kylpeminen on tärkeä juttu, joten vettä pitäisi olla tarjolla laakeassa astiassa. Juomavettä vaihdetaan myös päivittäin. Kun Tupuna- ja Poppana-kanit olivat vielä hengissä, peipot saattoivat heinien varastelun lisäksi mennä myös kanineitien juoma-astiaan kylvylle. Vaikka siis oli omakin amme. Että näin 🙂 Lisäksi linnut lurittelevat ja lentää liihottelevat silloin kun kanit tykkäisivät nukkua. Ja kanit melskaavat silloin kun linnut haluaisivat nukkua.

Linnuissa on melkoinen siivoaminen joka päivä, kun heitit kakkivat just sinne missä sattuvat istumaan. Siementenkuoria on myös joka paikka täynnä. Nimimerkillä Harja, Kihveli & pesusieni.

Äkkiseltään ei tule yhtään ”helppoa” lemmikkiä mieleen ja nämä eksoottiset lemmikit ovat kyllä oma lukunsa. Eksoihinhan se kanikin kuuluu. Kotioloissa voi tosiaan olla hankala järjestää heille sopivaa ympäristöä. Se on mahdollista, mutta vaatii kenties enemmän vaivaa kuin esimerkiksi koiran kohdalla. Koirat pääsevät ulos lenkeille, kun taas eksot asuvat sisätiloissa lähes koko elämänsä. Siksi ympäristöön on panostettava.

Uskon, että Topin pitkän elämän salaisuus oli vapaa liikunta, lajitoverit sekä monipuolinen ravinto. En usko häkittämiseen, ellei sitten ole eläimen sairastumisen vuoksi pakko rajoittaa tilapäisesti liikkumista. En siis laita lintuja häkkiin joka yö ja peitä sitä kankaalla vaan Tossavainenkin käy itse yöpuulle silloin kun katsoo sen sopivaksi. Yleensä, kun ilta alkaa hämärtyä. Hän nukkuu yleensä rottinkihyllyn päällä olevassa heinäpesässä (sellaisessa hamstereille myytävässä).

Mulla on ollut monia rescue-eläimiä, joten niin kanit kuin muutkin lemmikit ovat yleensä olleet adoptoidessa aikuisia. Tästä syystä yhdessä vietetty aika on saattanut jäädä lyhyeksi. Topi kuitenkin saapui eläinperheeseeni kolmen kuukauden ikäisenä, joten sain tuntea hänet kaikista tähänastisista eläimistä pisimpään. Hyvää matkaa rakas Topi <3