Eläinsuojelu,  Kanivinkit,  Käyttäytyminen

Huonosti käyttäytyvät kanit – katsaus kanien mielenterveyteen

Ihmisten mielenterveysongelmat ovat kasvussa. Mutta entäs eläinten ongelmat? Väittäisin, että niihin aletaan kiinnittää huomiota vasta, kun häiriökäyttäytymistä on esiintynyt jo jonkin aikaa. Terve mieli on yhtä tärkeä juttu kuin fyysinen terveys. Kanien ahdistukseen ei ole olemassa lääkitystä vaan hoitona on kanin olojen muuttaminen.

Pitkittynyt stressi aiheuttaa kaneille ahdistusta, mikä puolestaan oireilee eri tavoin. Siinä missä yksi kani lamaantuu ja passivoituu täysin, toisesta voi tulla aggressiivinen tai väkkäränä riehuva nakerruskone, jota ei millään haluaisi päästää vapaaksi, koska se tuhoaa kaiken. Mutta jos et päästä, tilanne pahenee. Hampaiden lisäksi käytössä voi olla virtsalla merkkailu, mikä ei sekään saa ihmisperhettä tuulettamaan innosta.

On kuitenkin tärkeää erottaa toisistaan kaneille tyypillinen käytös ja mahdollisista mielenterveysongelmista johtuva häiriökäyttäytyminen. Kani tykkää nakerrella, koska sen hampaat ovat avojuuriset ja kasvavat koko ajan. Niitä pitää kuluttaa. Kani tykkää kaivaa, koska luolastoissa se on turvassa petoeläimiltä. Ja kanihan yrittää kaivaa, vaikka vastassa olisi kova lattia tai pehmeä sohva. Kani tykkää piiloutua ja juoksennella, koska luonnossa se on ainoa keino selviytyä hengissä. Kaninkin täytyy tyhjentää virtsarakkoa ja papanoida, mutta teillä ei välttämättä ole käymälän sijainnista täyttä yksimielisyyttä.

Mitä sitten on häiriökäyttäytyminen? Jos kanin poikasaika on virikkeetön ja muutenkin stressaava, kanin voi olla vaikea suhtautua ympäristöönsä normaalisti aikuisena. Myös kaninpoikasia odottavan emon stressi on tärkeää minimoida, koska sekin voi vaikuttaa poikasten mielenterveyteen ja sitä kautta koko myöhempään terveydentilaan.

Kaltereiden pureskelu, jatkuva hyökkiminen, jatkuva nylkyttely tai esimerkiksi paikallaan kyhjöttäminen voivat kertoa mielenterveyden ongelmista. Jatkuvan ahdistuneisuuden lisäksi kaneille aiheutuu hetkittäistä stressiä esimerkiksi kuljettamisesta tai muutoksista elämässä. Hetkittäinen stressi laukeaa poistumalla tilanteesta, mutta pitkäkestoinen ahdistuneisuus ei korjaannu itsestään tai tekemättä mitään hyvinvointia parantavia muutoksia kanin elämään.

Iloloikka – hyvä vai huono juttu?

Saako kanisi hepuleita? Jos niitä ilmenee vain kanin päästessä pois häkistä, kania ei ehkä kuitenkaan voi sanoa onnelliseksi. Eläinten käyttäytymistä tutkiva evoluutiobiologi ja tiedekirjailija Helena Telkänranta selventää kirjassaan ”Millaista on olla eläin?” miksi näin on: ”leikkisyyden purkauksia nähdään silloin, kun eläin vapautuu pitkään jatkuneesta turhauttavasta tai muuten huonosta tilanteesta.”

Telkänrannan mukaan leikkimisen määrää on yleensä pidetty yhtenä onnellisuuden mittareista. Mitä jos jokakeväinen lehmien laitumillelasku onkin ymmärretty väärin? Telkänrannan mukaan lehmien ”leikinpurkaukset kuitenkin kertovat talvikuukausien aikana kertyneistä patoutumista, kun mahdollisuudet luontaiseen käyttäytymiseen ovat olleet vähäiset”.

Kanin iloloikkia ei siis voi yksinään pitää onnellisuuden mittarina. Nyt saatat ehkä ajatella, että ”pitkään jatkunut” ei voi koskea päivänsä häkissä viettänyttä kania. Jos kani on yöt ja esimerkiksi työpäivän häkissä ja näiden ulkopuolella vapaana, montako tuntia siitä tulee päivässä?

Jos ottaa huomioon sen, että aamulla ei välttämättä ole aikaa päästää kania vapaaksi (koska sitä ei kuitenkaan saa kiinni helposti) tai voi olla harrastuksia ja muita menoja, yleensä häkissä vietetty aika on noin 19-21 tuntia päivässä. Kani on vapaana keskimäärin 0,5-5 tuntia päivässä. Ellei kani ole kovin masentunut, se saattaa tehdä melko näyttäviäkin rallitteluja illalla häkistä vapauduttuaan.

Tyhmä kani

Yksi yleisimmistä harhaluuloista kaneihin liittyen on se, että kani olisi tyhmä eläin. ”Tyhmyyttä” voidaan osoittaa kahdellakin eri tavalla. Kani on passiivinen, se vain kököttää paikallaan eikä tee mitään. Tai sitten kani säntäilee pitkin seiniä ja käyttäytyy ”aivottomasti”.

Kyse ei kuitenkaan ole kanin älynlahjoista vaan siitä, että ihminen ymmärtää yhdyskunnissa viihtyvän saaliseläimen väärin. Vaikka tutkimuksissa on osoitettu, mitä kaikkea ikävää häkittäminen eläimissä aiheuttaa, moni kani istuu häkissä tälläkin hetkellä.

Luonnossa kanin liikunnantarve on niin suuri, että Presidentinlinnakaan ei riittäisi sille reviiriksi. Standardimallinen lemmikkikanin häkki on noin 120 cm x 60 cm x 50 cm kokoinen. Valitettavasti viimeksi mainituissa mitoissa on vaarassa passivoitua.

Entäs se säntäily? Koska kani tosiaan on saalistettava eläin, se yrittää paeta, jos sitä pelottaa. Paitsi jos ikäviä tilanteita joista ei selviä pakenemalla on ollut tarpeeksi kauan, kani on todennäköisesti alkanut hyökkiä. Tästä aiemmassa postauksessa lisää.

Jos kaneja käsitellään kovakouraisesti tai muuten virheellisesti, ne alkavat paeta jo lähestyvät kädet nähtyään. Siksi esimerkiksi kynsienleikkuussa makupalojen tarjoaminen kannattaa. Pakottaminen ei koskaan ole kovin hedelmällinen keino. Sylittelystäkään ei moni kani tykkää, vaikka sietävätkin sitä.

Usein esimerkiksi kotia etsivien kanien ilmoituksissa näkyy teksti ”tykkää olla sylissä”. Mutta tykkääkö kani aidosti olla siinä sylissä siliteltävänä? Entä miksi kanista luovutaan, jos sitä on kiva käsitellä ja elämä on ihanaa sen kanssa? Heinäallergia on tietysti yksi syy, mutta usein taustalla on häiriökäyttäymistä.

Niin ikävää kuin se onkin, kanin mielenterveysongelmat ja häiriökäyttäyminen johtuvat ihmisestä. Ei ehkä just susta vaan aiemmista ihmisistä, jotka ovat vaikuttaneet kanin elämään esimerkiksi poikasajalla. Mitä enemmän kanilla on huonoja kokemuksia, sitä kauemmin menee saada kanin elämä raiteilleen. Tähän kuitenkin ehdottomasti kannattaa panostaa, sillä ongelmat ovat ratkaistavissa kanin ympäristöä parantamalla.

Kanillakin on tunteet

Eläinten tunnemaailmaa on tutkittu kovin vähän, mutta kuitenkin on jo saatu selville, että eläimillä on tunteet. Onhan ihminenkin yksi eläinlajeista.

Kaneista tulee ehkä ensimmäisenä mieleen pelon tunne. Kani on luonnostaan säikky, koska se on ollut sille elinehto kautta aikojen. Vaara pitää havaita ajoissa ja varoittaa siitä vielä muita. Siksi kani voi tuntea pelkoa syvemmin kuin arvaammekaan.

Miten pelko näkyy kanissa? Tosi moni poseerauskuva, missä kani on ihmisen sylissä, kuvastaa tätä pelkoa. Korvat ovat luimussa päätä myöten, kani on painautunut alas mahdollisimman matalaksi koko kropallaan, silmistä näkyy vähän valkuaista ja vielä kermana kakun päällä nenästä vilkkuvat limakalvot.

Stressi voi aiheuttaa ylilämpöä, joten kanin korvat voivat tuntua kuumilta. Ellei kani makaa sylissä niin, että tunnet hurjan nopean sykkeen, et välttämättä ihan heti huomaa, että tilanne ei olekaan kanille mieluisa. Tätä saattaa vahvistaa se, että kani on sylissä liikkumatta. Kyllähän se pääsisi siitä halutessaan pois. Vai pääsisikö?

Jos on tarpeeksi kauhuissaan, ei uskalla liikkua. Etenkään jos mailla halmeilla ei ole piilopaikkoja (olet maantason yläpuolella esimerkiksi sohvalla) tai lajitovereita, joista saisi vertaistukea. Toinen ääripää rimpuilee niin, että näkyy ja tuntuu. Ainakin, jos sulla on lyhythihainen tai avara kaula-aukkoinen paita päällä…

Negatiivisista tuntemuksista puheen ollen, kani tuntee myös kipua. Siksi leikkauksessa ollutta kania ei saisi viedä eläinlääkäristä kotiin ilman kipulääkettä. Jos eläinlääkäri väittää, että kani ei tarvitse kipulääkettä, vaihda eläinlääkäriä.

Miltä kipuileva kani näyttää? Kyhjöttävä, huohotteleva, ruuasta kieltäytyvä tai alleen virtsaava kani voi kokea voimakastakin kipua. Kivusta kielivät ilmeet ovat kanilla hyvin hienovaraisia. Kanin kuuluu käyttäytyä normaalisti, vaikka siihen sattuisi kuinka. Muutenhan se paljastuisi ja pedot hyökkäisivät sen kimppuun.

Lajitoverin menetys aiheuttaa ikäviä tunteita ja kani voi vaikuttaa masentuneelta. Tällöin kannattaa melko pian alkaa etsiä uutta kanikumppania, tai jos tämä ei syystä tai toisesta ole mahdollista, kokonaan uutta kotia kanille. Sellaista, josta löytyy vähintään yksi lajitoveri.

Stereotypiat – kani puree kaltereita

Stereotypia on Telkänrannan mukaan saman toiminnan jatkuvaa toistamista, joka aiheutuu turhautumisesta tai vaikkapa pelosta.

Kenties yleisin stereotypia kaneilla liittyy kaltereiden puremiseen. Jos stressiä on koettu jo pitkään, eläin voi tulla riippuvaiseksi stereotypiasta, koska se antaa hetkellisesti paremman olon. Tästä syystä vapaaksi päästetty kani voi edelleen jatkaa kaltereiden pureskelua. Kanit toki tykkäävät ylipäätään nakertelusta, mutta metalli ei yleensä ole ensimmäisenä listalla.

Jos tuntuu, että kani hakeutuu nakertelemaan kaltereita, vaikka se saa olla vapaana 24/7, kannattaa kokeilla erilaisia virikkeitä. Uusimmassa Papanaattorissa (Suomen Lemmikkikanit ry:n jäsenlehti, numero 3/2019) oli tee-se-itse-virikkeenä pyyhelasagne. Jos kani tykkää penkoa ja nakerrella tekstiileitä, laita vanhoja pyyhkeitä päällekkäin ja ripottele väleihin esimerkiksi pellettiä. Lisää virikeideoita Kanikirjan sivuilla 44-49.

Millainen on onnellinen kani?

Elämäänsä tyytyväisen kanin voisi odottaa olevan utelias, ympäristöään tutkiskeleva, välillä hepuleita saava ja välillä bunny floppeja (heittäytyy kyljelleen) tekevä. Onnellisella kanilla on tarpeeksi puuhaa, ettei se pitkästy. Lajitoverin seuraa, jotta on joku kehen turvata. Tarpeeksi tilaa, missä toteuttaa itseään. Tarpeeksi piilopaikkoja, jotta voi rentoutua. Sopiva ympäristö, jossa voi levätä päiväsaikaan, ja riehua hämärän tullen.

Passiivisuutta voi ennaltaehkäistä tarjoamalla kanille paljon tilaisuuksia positiivisten ja palkitsevien tilanteiden tavoitteluun. On paljon mielekkäämpää etsiskellä esimerkiksi ruokapellettejä kuin saada ne kerralla eteensä valmiissa annoskupissa. Jos kani tuntuu olevan motivoitavissa ruualla, naksutinkoulutus voisi toimia.

Telkänrannan mukaan useat eläimet tuntevat mielihyvää, kun niillä on ruokaa, sopiva lämpötila ja ne saavat toteuttaa käyttäytymistarpeitaan. Kaneilla tällaisia tarpeita ovat esimerkiksi kaivelu, nakertelu ja lajitoverista huolehtiminen.

Kaneilla on hoivatunteita (yksi mielihyvän eri muodoista), minkä vuoksi lajitovereita pitäisi ehdottomasti olla. Kun kani pesee kaverin naamaa, se todennäköisesti aiheuttaa mielihyvää sekä hoivatulle kanille että naamapesua tarjoavalle kanille. Tällä mielihyvällä, tai onnellisuushormonilla, on nimikin: oksitosiini. Se saa kanikaverukset pötköttämään kylki kyljessä ja pitämään toisistaan huolta. Älä kysy, mikä saa varastamaan ruuan toisen suusta, koska siihen mulla ei ole vastausta 😀

Oireilevan kanin avuksi:

  • vältä stressaavia tilanteita tai minimoi niiden kesto
  • leikkauta kani
  • muokkaa ympäristöä eli
  • lisää piilopaikkoja
  • lisää tilaa
  • lisää virikkeitä
  • tarjoa lajitoverin seuraa

Mikäli kani tuntuu tylsistyneen, virikkeitä voi lisätä tai tavaroiden paikkaa kokeilla muuttaa. Jos kanin olot ovat kunnossa, muutoksia ympäristöön kannattaa tehdä varoen. Joitakin yksilöitä saattavat ylimääräiset muutokset nimittäin stressata.

Stressaavia tilanteita voi helpottaa tarjoamalla makupaloja tai jos kyse on esimerkiksi kynsienleikkuusta, kanin voi päästää loikkimaan välillä. Eläinlääkärikäynnille voi ottaa kanikaverin mukaan, ja kanin silmät voi peittää eläinlääkärin tutkiessa kania.

Jos tulee kysyttävää kanien käyttäytymiseen tai yleisesti kaneihin liittyen, multa saa aina kysyä 🙂

 

 

 

8 kommenttia

  • Päivi Vaittinen

    Hei! Meillä on puolivuotias kääpiökani ”Pulla”, joka tykkäisi katsella ulos ikkunasta. Laitettiin ikkunan alle sohva, joka olikin muuten hyvä ratkaisu, mutta Pulla alkoi raapia ja purra sen istuintyynyjä. Peitettiin sohva ensin viltillä ja sitten täkillä, mutta hän tuhosi molemmat. Oli pakko viedä sohva pois huoneesta. Mietin, että auttaisiko kaivuulaatikko tuohon kaivamisintoon ja mitä sen sisälle laittaisi?

    • Puputati

      Heippa ja kiitos kommentista! Ruusan ja Tuhton kaivuulaatikossa on hienoa hiekkaa, sellaista lasten hiekkalaatikkohiekkaa. Laatikkona toimii kissanvessa. Toinen vaihtoehto voisi olla isot peitto/lakanamytyt, joita voisi kaivella ilman laatikkoa. Kolmantena vaihtoehtona puinen kiipeilyteline, jos Pulla kovasti tykkää tasoilla hyppiä 🙂 Riippuu tietysti kuinka korkealla ikkuna on, mutta voi esimerkiksi nukensänkyyn tehdä tähystyspaikan. Tai sitten jos on saatavilla esimerkiksi koivupölkkyjä, tehdä niistä tähystystorni, jonka nakertelu ei haittaa.

  • Kristiina

    Hei!

    Sain vihdoin kaksi kania päälle kuukausi sitten. Kanit tulivat samasta taloudesta eikä kasvattaja ainakaan maininnut, että heillä siellä olisi koskaan ollut mitään sen kovempia ongelmia niiden kanssa. Kanit ovat pien rex rodultaan, tyttö ja uros joista kummatkin on leikattuja.

    Tämä on nyt toinen kerta kun heille tuli todella paha tappelu. Ekalla kerralla istuin heidän kanssaan olohuoneessa ja yhtäkkiä aivan kamala tappelu, niin että naaras hyökkii uroksen kimppuun. Urokselle tuli silloin suht ikäviä haavoja ja oli todella stressaantunut tilanteesta. (sain osani kun menin väliin) Ja naaras vain oikein etsi urosta että pääsisi uudestaan kimppuun. Silloin erotin heidät toisistaan, kummiskin niin että pääsivät haistelemaan toisiansa. Tämä kesti muutaman päivän kunnes naaras taas lopetti hyökkäämisen kokonaan. Tämän jälkeen uros on ollut suhteellisen säikky naarasta kohtaan.
    Nyt sitten viimeyönä sama juttu, tosin haavereita ei onneksi tainnu tulla. En vain nyt tiedä mitä tekisin kun kummiskin pesevät toinen toisiaan kun ovat rauhallisia kummatkin ja välillä nukkuvatkin vierekkäin. Erotin heidät taas koska naaras selkeesti oikein etsimällä etsi urosta ja uros meni vain paniikissa nurkkiin piiloon. Kaltereitten läpi kun pääsivät haistelemaam toisiaan niin ainakin kolme kertaa näin kun naaras yritti purra urosta..
    Ovat tosiaankin vapaina koko ajan, koko olohuone heidän käytettävissä. Kun olen kotona pääsevät eteiseen ja mielipuuhaa on tulla yhdessä ihmettelemään vessaa kun sinne menen. Kyllä heillä tässä joku 20 neliötä siis ainakin on käyttössä. Piilopaikkojakin on kolme kappaletta ja ekan tappelun jälkeen tein heille kaksi vessa/ruokapaikkaa.
    Toivottavasti oli kattavat tiedot että pääset asian jyvälle, ja olisin mitä kiitollisempi mielipiteistäsi <3

    • Puputati

      Moikka!

      Alkoiko ensimmäinen tappelu kuinka pian kotiutumisen jälkeen? Jos olohuone on heidän oma alueensa, missä tarkalleen ottaen istuit tai annoitko silloin ruokaa, silititkö kaneja? Tosin jos istuu kanin reviirillä väärällä paikalla (vessan, ruokapaikan tai piilopaikan lähellä), kani yleensä hyökkää ihmisen kimppuun. Voi olla, että ympäristönvaihdoksen stressi purkautui tällä tavalla, kun kanit olivat hieman päässeet kotiutumaan.

      Jos taas tappelua tuli ruuasta, ehkä erillään ruokkiminen voisi auttaa (jos annat muuta kuin heinää). Samaten, jos naaraskani nyt näyttää olevan dominoiva, silittää häntä aina ensin ja sitten vasta urosta. Ruoka myös ensin naaraalle, sitten urokselle. Välttelee pesän/ruokapaikan/piilopaikan välittömään läheisyyteen parkkeeraamista, ettei naaras ota kierroksia. Hyökkiikö vessaa siivotessa ollenkaan? Vai vain uroksen kimppuun aina?

      Kanit ovat varmasti olleetkin kavereita edellisessä paikassa, mutta näin valon määrän lisäännyttyä leikatuillakin kaneilla saattaa olla kevättä rinnassa. Se pahentaa reviirikäyttäytymistä. Onko asunnossa muita eläimiä kun nämä kanit? Jos naaras on kovin herkkä, kannattaa kädet pestä hyvin ja vaihtaa vaatteet ennen kuin lähestyt kaneja, jos olet ollut muiden eläinten lähellä.

      Jos he täysin vihaisivat toisiaan, eivät pesisi toisiaan eivätkä makoilisi vieretysten. Mutta mikä sitten aiheuttaa naaraan hyökkäilyt? Jos se ei ole ruokinta eikä mitään kummallista tapahtunut, kun puremiset sattuivat, veisin molemmat eläinlääkärin vastaanotolle. Naaras voi olla kärttyisä, jos hällä on kipuja, tai vastaavasti jos naaras haistaa, että jotain on uroksessa erilailla, voi alkaa hylkiä tätä. Sairaus esimerkiksi voisi muuttaa uroksen hajua. Myös erilainen ruokavalio tai jokin lääkitys, vieraan käsittely tms. Onko tassunpohjat normaalit? Rexeillä on ohuempi karvapeitto kantapäissä, niin ne kannattaa tarkistaa, ettei ole tulehdusta piilossa.

      Joka tapauksessa teit ihan oikein, kun erotit kanit 🙂 Ei kaneilla kuulu mennä iho rikki kohtaamisissa, silloin pitää mennä väliin. Jos uros hiiviskelee asunnossa, lisäisin entisestään piilopaikkoja (niin että niissä on vähintään kaksi oviaukkoa) ja laittaisin lattioille pitäviä mattoja, jos vaikka paljas lattia jänskättää.

      Jos tappelua tulee, silloin kannattaa antaa tilanteen rauhoittua ja kokeilla esimerkiksi parin viikon päästä uudelleen. Ikään kuin esitellä kanit uudelleen toisilleen. Sillä välin voisi laittaa tupla-aidan, että eivät pääse ihan nenäkkäin. Ja osaan aidasta myös näkösuojan, niin että uros pääsee kokonaan pois halutessaan. Toivottavasti alkavat tulla taas toimeen! 🙂

  • Susanna

    Hei,
    Mulla on kaksi kania erisukupuolta ja eri kasvattajilta mutta samaa rotua. Ensimmäinen pupuni oli poika ja se oli tosi kiinnostunut ja innostunut minusta ja leikki jne. Mutta toisen kanin tultaessa muuttui samanlaiseksi kuin tämä toinen kani eli hirveän ujo ja ei halua tehdä mitään. Toistensa kanssa ovat touhuneet ja jopa nukkuvatkin yhdessä mutta kun itse menen vaikka ohi niin kauhee pelko tulee molemmille. Ei myöskään mitään kontaktia saa niihin eikä tule luokse. Ovat koko ajan vapaana kotonani. Heinälle ovat nirsoja tai sitten pilaavat heinän pissaamalla siihen. Niillä on vessalaatikko missä kuiviketta on mutta usein toisella tulee vahinko pissat. Olen mennyt heidän tasollekin ja annan heidän itse tulla haisteleen mutta todella vähän kiinnostaa heitä. Niin ja tyttöpupuni tykkää näykkiä minua aina vähän väliä.

    • Puputati

      Heippa Susanna! Kuulostaa siltä, että teillä eletään murkkuikää. Onko kanit minkä ikäisiä? Naaras voi olla luonteeltaan arempi. Onko kanien ympäristössä ollut viime aikoina muita muutoksia kuin että naaras tuli taloon? Aremman yksilön kanssa menee kauaemmin aikaa, jotta voittaa kanin luottamuksen, mutta lopulta se kannattaa 🙂 Olen itse kesytellyt kaneja istumalla lattialla ja lukemalla kirjaa. Välillä ääneen, välillä hiljaa. Laittanut makupaloja lähettyville. Sitten kun kanit alkavat lähestyä, olen vain jatkanut lukemista paikallani enkä yrittänyt vielä silittää. Vähitellen kanit muuttuvat rohkeammiksi ja voit ripotella vaikka jalkojesi päälle pari pellettiä tai muuta herkkua, jos siis istut jalat ojennettuina lattialla.

      Poikasaikojen kokemuksetkin määrittelevät kanin käyttäytymistä eli jos teillä on kotona erilaisia ääniä kuin mitä kasvattajalla on ollut, kania voi pelottaa. Jos esimerkiksi kasvattajalla ei ole koiria, kissoja, muita eläimiä tai pieniä lapsia ja sinulla on jotain näistä kotona, kanin arkuus johtunee tästä. Siitä voi kuitenkin opetella pois niin että kanista tulee rohkeampi, kun se huomaa riittävän monta kertaa, että näistä ei aiheudukaan mitään ikävää. Arkaa kania voi auttaa, että juttelee kävellessään kotona. Siitä kani tietää, missä menet etkä tule yllättäneeksi kania ilmestymällä yhtäkkiä sen luokse. Kanit myös nukkuvat joskus silmät auki, joten voi näyttää siltä, että kani olisi hereillä vaikka näin ei ole.

      Heinään kannattaa suhtautua osittain kuivikkeena, silloin ei tee niin pahaa hävikki. Heinä on kanille paitsi tärkeää ravintoa, myös oivallinen virike. Sen päällä on myös pehmeää maata. Siksi on hyvä, että heinä on lattialla eikä nostettuna telineeseen. Tällöin on myös syömisasento oikea eikä esimerkiksi silmähaavoja tule heinistä yhtä helposti.

      Oletan, että uroskani on kastroitu. Jos naaraskanin ikä antaa myöden (5-6kk on hyvä aika steriloida, siitä eteenpäin myös), kannattaa viedä kani asiaan perehtyneelle eläinlääkärille leikattavaksi. Todennäköisesti vahinkopissailu loppuu sillä ajan myötä.

      Naaraskanin näykkiminen voi johtua siitä, että kani on nuori (jos siis on nuori) ja kokeilee rajojaan, hahmottaa ympäristöään. Se voi myös tarkoittaa merkkailua tai sitä, että hän haluaa sinun siirtyvän. Tai jos olet käsitellyt juuri pellettiä tai tuoreruokaa, hän voi yrittää syödä ja erehtyy kohteesta. Ei kuitenkaan kannata väistää näykkäisyä, sillä muuten tulee opettaneeksi kanille, että puremalla saa tahtonsa läpi.

      Jos ovat heinälle nirsoja, voi kokeilla eri heinälaatuja. Paljonko saavat muuta ruokaa? Kääpiökokoisille kaneille riittää noin 1rkl pellettiä päivässä ja kourallinen tuoreruokaa (määrä riippuu kunkin kanin vatsan sietokyvystä), jolloinka heinää pitäisi mennä kanin kokoinen keko päivässä. Jos ei mene, pellettiä voi kokeilla ripotella heinän joukkoon. Jos muun ruuan vähentäminen (hiljalleen, ei yhtäkkiä), heinän vaihtaminen tai herkkujen piilottelu heinään ei auta heinänsyöntiin, kannattaa tarkistuttaa molempien hampaat eläinlääkärillä. Pintapuolisesti ne näkee kanin ollessa hereillä, mutta vain rauhoitettuna nähdään kokonaistilanne.

      Hienoa, että saavat elellä kodissa vapaana ja että heillä on toisensa!

  • Peppi

    Moikka!
    Meillä on tällä hetkellä kanien yhdistämisprosessi menossa ja tää on itelle ihan uutta hommaa. Meillä siis entuudestaan on uros kani kuka nyt 4v ja otettiin sille kaks tyttökaveria (siskokset keskenään) 1v. He asuvat nyt yhdessä ja on päivä 3 kun ovat aamusta iltaan samassa tilassa. Paljon on ollut nylkyttelyä, jahtaamista ja vähän turkin repimistä minkä oon ymmärtänyt olevan ihan normaalia. Rauhallisempina hetkinä kaikki ovat makoilleet yhdessä, joskus siskokset keskenään, joskus aina pareittain uroksen kanssa mutta kuitenkin aika tasaisesti ettei sama ole jäänyt yksin koko aikaa. Ja pesuja tyttöjen kesken sekä tytöiltä urosta kohden on tullut, eli tilanne alko näyttää jo voitolta.
    No eilen illalla alkoi pienet taistelut missä ei tietääkseni ainakaan ole tullut haavoja. Mutta ne on nyt jonkun verran jatkunut ja nyt toinen siskoksista näyttäis juoksevan kaksikkoa karkuun. Uskaltaa makoilla piilossa mutta heti kun jompi kumpi toisista pupuista tulee hänen suuntaa, lähtee hän juoksemaan muualle. Ahdistaa, että onko tää yks nyt jäänyt kokonaan ulkopuolelle ja tuleeko tämä olemaan vai tälläistä?😭
    Ja tosiaan uroksen nylkyttely sekä turkin repiminen ei osota loppumisen merkkejä.
    Kaikki tosiaan liikkuvat vapaana meidän olohuoneessa, piilopaikkoja on yms.

    • Puputati

      Moikka!

      Ovatko kaikki kanit leikattuja? Oliko tapahtunut jotain muutoksia ympäristössä tai oliko annettu esim. ruokaa juuri, kun tappelu alkoi? Jos teillä on vielä tilanne päällä ja tarvis jutella käyttäytymisestä enemmän, mulle voi varata maksullisen etäajan Eläinklinikka Hakametsään.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *