Velton kanin oireyhtymä eli FRS

FRS eli floppy rabbit syndrome on kanin akuutti neurologinen sairaus, joka aiheuttaa halvauksen. Halvaus kohdistuu kanin raajoihin ja kaulaan (2). Kani on tajuissaan kohtauksen ajan ja pystyy myös syömään ja juomaan (2). Halvaus paranee yleensä tukihoidon avulla muutaman päivän sisällä (1). Pahimmillaan FRS voi aiheuttaa kanin hengityspysähdyksen, jos oireet etenevät kanin hengityslihaksiin (2).

Velton kanin oireyhtymää tavataan eri rotuisilla ja ikäisillä kaneilla, sekä naarailla että uroksilla (2). Kani sairastuu oireyhtymään kerran, mutta kohtaukset voivat myös uusia (2).

Oireyhtymän syntymekanismi on tuntematon, mutta yhdeksi diagnostiikkakeinoksi on ehdotettu verinäytteestä katsottavaa CK-arvoa (kreatiinikinaasi, lihassoluissa esiintyvä entsyymi). Jos CK-arvo on korkea, voi kyseessä olla FRS (1). Kanin viitearvo on 140-370 U/L (4).

Diagnoosiin päädytään poissulkemalla muita aiheuttajia ja siksi verinäytteiden ohella myös kuvantaminen on tärkeää. Kanin halvaantumisen voivat aiheuttaa esimerkiksi traumat (rimpuilu käsiteltäessä, tippuminen korkealta jne. aiheuttaa murtuman tai sijoiltaanmenon), seleenin tai E-vitamiinin puutos, erilaiset tulehdukset, myrkytykset, kasvaimet (2).

Huom! Oireileva kani tulee viedä eläinlääkärin vastaanotolle viipymättä.

Jos kanin halvaantumiselle ei löydy syytä esimerkiksi röntgenkuvista eikä ympäristössä ole ollut muutoksia ja verinäytteissäkin elinarvot ovat viitearvoissa, kyseessä voi olla FRS. Se on sairautena harvinainen (2).

Tukihoito

FRS-kani tarvitsee paljon tukihoitoa sekä eläinklinikalla että kotona. Kotihoito sisältää kanin tukiruokintaa ja juottamista. Halvaantunut kani ei pääse ruuan tai veden luo itse. Jos kani ei pysty liikkumaan hyvin tai ollenkaan, se tarvitsee apua myös vessalaatikolla. Kani saattaa liikkumattomana myös kylmettyä ja tarvita siksi lisälämmitystä (1).

Kaikessa kanin tukiruokinnassa on hyvä varmistaa lopuksi, että ruokaa ei jää suupieliin tai suuhun. Ylimääräiset huuhdellaan vedellä ja pyyhitään pois. Alusia pitää vaihtaa kuiviin ja samalla tarkistaa, ettei kanilla jää esimerkiksi ulostetta peräaukon iholle muhimaan.

Ennuste

Velton kanin oireyhtymän ennuste on yleensä melko hyvä, jos kani pääsee heti hoitoon. Riittävä aggressiivinen tukihoito varhaisessa vaiheessa ja sen jatkaminen tarpeeksi pitkään ovat avainasemassa. Suuri osa kaneista paranee.

Missä mennään nyt?

FRS on edelleen mysteeri, sillä sitä on hankala tutkia. Oireet tulevat ja menevät eivätkä kaikki kanit valitettavasti syystä tai toisesta pääse eläinlääkärin vastaanotolle. Kuvantaminen ja verinäytteiden ottaminen eivät aina ole mahdollisia joko eläinklinikan välineistön, omistajan budjetin tai kanin voinnin vuoksi.

Tällä hetkellä FRS-tutkimusta tehdään mahdollisesti Australiassa, mutta itselläni ei ole aiheesta varmaa tietoa. Eläköitynyt kaneihin perehtynyt eläinlääkäri Frances Harcourt-Brown selvitteli oireyhtymää aiemmin, mutta ei enää.

On esitetty, että lämpötilan ja ilmankosteuden vaihtelut voisivat altistaa FRS:lle (3).

Sairaudesta ja sen oireista on vähän tietoa saatavilla. Artikkelin lopusta löydät käyttämäni lähteet. Suosittelen lukemistoksi myös Molly Varga Smithin uudistamaa kolmospainosta teoksesta Textbook of rabbit medicine. Sivulta 292 löytyy case-esimerkki FRS-kanista. Kanista otettiin verinäytteitä ja esimerkiksi E. cuniculi poissuljettiin. Kuvantaminen ei antanut viitteitä traumoista. Kani parani kolmessa päivässä nesteytyksellä ja tukiruokinnalla.

Case Pippuri

Nuori terve uroskani (hermeliinin ja leijonanharjaksen risteytys) sai sairaskohtauksen eräänä viikonloppuna. Tuolloin kani oli 1-vuotias. Pippuri oli kastroitu paria kuukautta aiemmin ja oli saanut kaksi viikkoa ennen kohtausta yhdistelmärokotteen, josta tuli pientä rupea. Nämä olivat ainoat muutokset, joita Pippurin elämässä oli ollut ennen kohtausta.

Samassa taloudessa asui myös muita kaneja. Naaraskanilla oli poikaset hoidettavana. Kanit olivat syöneet muutamaa päivää aiemmin voikukanlehtiä kerrostalon pihasta, mutta sieltä oli aiemminkin kerätty ruokaa kaneille.

Ensimmäinen päivä

Pippurin omistajat huomasivat, että kani istui etujalkojen varassa häkissä. Selkä muljahteli, kun Pippuri yritti liikkua. Häkki oli kaksikerroksinen ja siinä oli portaat. Häkissä oli myös ollut paksu pajukeppi, joten trauma oli mahdollinen. Kani vietiin päivystykseen. Kanin takapää oli veltto nostaessa, silmät olivat suurina.

Eläinlääkäri totesi, että Pippurilla ei ole syväkiputuntoa takapäässä, vähän etujaloissa. Pää/niska toimi. Kani sai tulehduskipulääkettä ja selästä otettiin röntgenkuvat. Kuvissa ei näkynyt mitään oireita selittävää, mutta traumaa ei voitu poissulkea.

Aluksi Pippurin etupää kannatteli, mutta sekin halvaantui lopulta. Niska toimi, kani ei syönyt itse. Omistajat kääntelivät kania tunnin välein sekä juottivat ja syöttivät.

Toinen päivä

Lauantai-aamuna ei tullut juurikaan papanaa. Kani sai tukiruokaa. Seuraavaksi lakkasivat toimimasta alaleuka ja kieli. Pissaa ei tullut. Niska lakkasi myös toimimasta. Omistaja arveli, että kanilta meni voimat. Silmät alkoivat kuivua, ei räpytellyt.

Kanin kanssa mentiin uudestaan päivystykseen, kani sai vahvemmat kipua lievittävät lääkkeet ja nesteytystä. Yöllä oli huonona, veltto. Verinäytteitä ei ollut tässä vaiheessa vielä otettu. Omistajat antoivat löysää tukiruokaa suuhun koko ajan. Sitä kuitenkin jäi suuhun, tukiruokavelli oli liian paksua.

Kolmas päivä

Sunnuntai-aamuna kanin leuka alkoi toimia ja sai paremmin syötyä tukivelliä ja banaania. Siitä kahden tunnin päästä alkoi kannatella niskaa itse ja söi myös salaattia itse.

Kun kani oli jo parempi, se sai vielä ”jäätymiskohtauksia”, jolloin yhtäkkiä leuka ja katse jämähtivät useaksi minuutiksi.

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä virtsaa alkoi tulla, mutta kania piti nostaa ylös. Tuli myös pientä papanaa ja kanilla oli terveempi ilme.

Selässä näkyi pientä liikettä, tassut eivät reagoineet, mutta takajalat alkoivat nytkähdellä.

Neljäs päivä

Maanantaina aamuyöstä kanin vointi tuntui huonontuneen taas, oli pelokas, pissasi alleen. Siitä kuitenkin kahden tunnin päästä pääsi itse liikkumaan, loikki hoiperrellen. Takajalatkin alkoivat toimia. Ei kuitenkaan päässyt makuulle itse, kyyhötti.

Loppuviikosta Pippurille oli varattuna aika kaneihin perehtyneelle eläinlääkärille. Kani oli vastaanotolla virkeä. Selkärangassa ei kipukohtia, pää taipui. Verinäytteissä näkyi maksaentsyymin nousu (ALAT 83). Munuaisarvot olivat viitteissä, ja kohonnut maksa-arvo johtui todennäköisesti syömättömyydestä ja saadusta tulehduskipulääkkeestä. Valkosolut olivat matalalla. E. cuniculia ei testattu.

Kuvissa Pippurista otettujen verinäytteiden tuloksia eri päiviltä.

Silmävärvettä oli hieman, kun kania nosti ylös.

Pippurin oireet tulivat vaiheittain ja myös poistuivat vaiheittain viikon sisään. Loppujen lopuksi syyksi arveltiin myrkkyä tai hometta, jota olisi tullut esimerkiksi vettyneestä pelletistä tai häkin materiaaleista. Oireet sopivat kuitenkin myös velton kanin oireyhtymään.

Suuret kiitokset Pippurin omistajille kuvista, labratuloksista ja kokemusten jakamisesta! Erityiskiitos Saaralle arvokkaista kommenteista! Kiitos myös sinulle, kun luet blogia!

Lähteet:

1. Ranki, Jenni (2022). Kanin neurologiset sairaudet. Suomen Lemmikkikanit ry järjestämä webinaari, tallenne katsottu 19.11.2022.

2. Stapleton, Nadene (2020). Floppy rabbit syndrome. Rabbiting On -lehden numero summer 2020.

3. Unusual Pet Vets (2025). Floppy Bunny Syndrome. Lainattu 12.7.2025: https://www.unusualpetvets.com.au/floppy-bunny-syndrome/

4. Varga Smith, Molly (2023). Textbook of rabbit medicine. 3. painos. Elsevier Ltd.