Ensimmäinen blogikirjoitus

Hei kaikki, täällä Puputäti ja ensimmäinen blogikirjoitus! Julkaisin juuri Kanikirjan (hoito-opas), mutta tuntuu, että kaniasiaa tulisi vieläkin. En edes tiedä, tuleeko Kanikirjasta toista tai muita painoksia, mutta jo nyt on ideoita, mistä voisi vielä kirjoittaa. Pasteurella-osiota voisi laajentaa ja kanien kuuroudesta olisi mielenkiintoista saada lisätietoa. Kuulovaivat ovat etenkin luppakorvaisten kanien vitsaus johtuen korvan poikkeavasta rakenteesta, ja sen on moni eläinlääkäri joutunut toteamaan vastaanotollaan. On diagnosoimattomia korvatulehduksia, jotka leviävät, ja sitä kautta kani saattaa tulla kuuroksi. Myös kaikenlaisia eläinaiheisia satuja on mielessä, joista ehkä kuullaan myöhemmin.. Niissäkin tietysti kanit seikkailevat.

Toissayönä satoi lumipeite maahan ja mieleni tekisi glögiä. Taas valkeata jouluaa.. Välttelen valkoista sokeria (ja myös vehnäjauhoa), joten valmisglögi ei ehkä ole se paras vaihtoehto. Hunajaa siis.. Oo, ja pipareita ja sahramipullia, mutta täytyy keksiä ensin joku terveysversio niistä.. Löysin alun perin Bunny Mad! -lehdessä olleen kanikeksiohjeen, jota vähän muokkasin. Ohje löytyy myös kirjastani, ”Kanikirja: opas kanien maailmaan”.

Tässä ohje, jos joku haluaa omille kaneille kokeilla:

Kanikeksiresepti: 2 rkl täysjyväkaurahiutaleita, 1 dl pellettiä (esimerkiksi Genesiksen timoteitä), 1 tl kasvinsyöjien kuitujauhetta (recovery tai critical care), 1 tl kurpitsansiemeniä, ruukkupersiljan päät (muukin yrtti tai lehtikaali käy), 1/5 banaania, vajaa 1 tl pellavansiemenöljyä ja 3 rkl vettä. Nämä sekaisin sauvasekoittimella ja pyyhe päälle, ettei lentele. Taikina pellavansiemenöljyllä tai muulla kasviöljyllä voideltuihin pikkuvuokiin tai sellaisenaan pellille. Irtoaa hyvin leivinpaperista. Päälle voi pilkkoa pieniä palasia kuivattua karpaloa tai muita marjoja. Uuniin 150 asteeseen noin 30 min ja sen jälkeen jälkilämmöissä. Anna jäähtyä ja kovettua esimerkiksi ritilän päällä. Ohuet keksit voi kuivattaa koviksi, jolloin ne säilyvät pitempään, mutta kovin mehevät keksit eivät säily kuin pari päivää. Jos kaneille tekee suuren määrän kerralla, osan kekseistä voi pakastaa. (Jos jaat reseptiä, mainitsethan Sarin Arkin :))

Tiedättekö muuten sen tunteen, kun olette kipeänä, yritätte nukkua ja kani rymistelee niin, että heräätte? No, Ruusahan herätti ainakin kahdesti viime yönä. Ensin hän kalusi puusiltaa vähän ennen kolmea niin, että se kolisi seinää vasten ja sitten pari tuntia myöhemmin renkutti vielä sermiä. Siis eihän kani tiedä, että olet kipeä, hän vain tekee mitä tekee. Ei tahallaan tai herättääkseen sinua. Toiset vaan ovat kovaäänisempiä kuin toiset. Voihan tietysti olla, että se oli Tuhtokin, mutta olen ainakin omasta mielestäni oppinut jo erottamaan parivaljakon rymyämistavat toisistaan. Tykätäänkö teillä rymistellä?

Silloin kun adoptoin toiset kanini (noin kymmenen vuotta sitten), ruokaseoksia kutsuttiin siemenseoksiksi. Siemenseokset ovat siis niitä, missä on erivärisiä nappuloita, maissia ja siemeniä. Moni taitaa kutsua seoksia mysliksi. Kumpia ne ovat mielestäsi, mysliä vai siemenseosta? Niissä voi olla pellettiä seassa, mutta pelkkä pelletti on erikseen. Ekojen kanieni kohdalla tarjosin ruuaksi siemenseosta. Sitten ihmettelin, kun yhdellä oli löysä vatsa. Mentiin eläinlääkäriin ja otin pussiin ruokaa mukaan. Näytin sen eläinlääkärille, joka kertoi, että siinä on syy kanin löysään vatsaan. Koska niitä seoksia myydään niin paljon kaupoissa ja kaikista löytyy kanin kuva, ihmiset luulevat, että se on ok kanille. Ei muuten ole. Seokset ovat vähän kuin karkkia ja leivoksia. Ei niitä ole hyvä joka päivä syödä. Terveellisempi ja paras vaihtoehto on hyvälaatuinen pelletti. Omille kaneille annan Genesiksen timoteitä, joskus Burgessin pellettejä. Genesis sopii parhaiten herkkävatsaiselle Poppanalle, vuosien varrella olemme kyllä kaikenlaisia eri merkkejä kokeilleet.

Tietysti tässä vaiheessa on hyvä mainita, että heinä on se kanin pääruoka, jota en koskaan säännöstele. Sitä on tarjolla luomuversiona niin paljon kuin kanien navat sitä vain vetävät. Suunnilleen kanin kokoiset kasat sitä jokaisen eteen aamulla laitan, samalla kun vaihdan eiliset ja likaantuneet heinät pois. Vain kahdella kanilla on tällä hetkellä heinäteline, mutta heillekin laitan myös häkin lattialle heinää. Poppiksella heinä on pelkästään häkin lattialla, koska hän tykkää piilotella heinän seassa ja syödä samalla. En muutenkaan ole mikään heinätelineiden puolestapuhuja, sillä yhden kanin kanssa tuli päivystysreissu, kun jalka jäi telineeseen jumiin. Onneksi kyseessä oli vain revähdys ja selvittiin pienellä pakkolevolla, kipulääkkeellä ja säikähdyksellä. Häkin ulkopuolelle asennettavista telineistä on vaikea vedellä korsia ja se voi jopa vähentää heinän syöntiä. Omista kaneista löytyy ainakin sellaisia, jotka tykkäävät lepäillä heinän päällä ja samalla mutustaa korsia.