Kanivinkit

Oma kaniperhe – esittelyssä Poppana

Vuosien saatossa eläinperheeseeni on kuulunut yhteensä seitsemän kania. Tilapäiskodin olen tarjonnut useille kaneille ja myös hoitolaisina on ollut mitä erilaisimpia kanipersoonia. Ensimmäisenä esittelyssä hermeliini Poppana. Neiti tulikin juuri sopivasti loikkimaan tähän jalkoihin, silityksiä hakemaan ja varmaan myös ihmettelemään, missä uudet heinät viipyvät. Eiliset kun ovat jo eilisiä..

IMG_2923

Poppanan tarina

Poppis, Poppana, on hermeliinikani, joka tuli minulle monilapsisesta perheestä Lempäälästä. Lapset olivat tietämättään tehneet Poppiksesta melkoisen hirmusiskon jatkuvilla lähestymisyrityksillään. Poppana eli ainoana kanina ja neidin käyttäytymisestä päätellen hänet erotettiin emosta ja sisaruksista aivan liian nuorena, kunnes joutui eläinkaupan lasikoppiin myyntiin. Kuutisen vuotta sitten, kun Poppana tuli minulle, kokeilin yhdistää hänet silloisen naaraskanini, Tupunan, kanssa. Ensin näytti menevän hyvin, mutta sitten Poppana hyökkäsi. Poppis laittoi ensin päänsä maahan alistumisen merkiksi, mutta sitten vähän ajan päästä kuitenkin hyökkäsi. Ei yrittänyt jahdata, vaan kävi suoraan Tupunan naamalle. Tuntuu, että Poppana ei osaa puhua kania. Onneksi kummallakin oli valjaat eikä mitään päässyt tapahtumaan. Vuosien aikana koitin myös toisen naaraskanin kanssa, mutta he suorastaan vihasivat toisiaan. Leikatun uroksen kanssakaan ei mennyt kovin hyvin. Niinpä Poppana elelee minun kanssani. Ikinä en suosittele kania pidettävän yksin, mutta nuoruusvuosista johtuen olen päätynyt tähän ratkaisuun. Tupunan kanssa hän tuli toimeen aitatovereina ja he makoilivatkin monesti vierekkäin, jos siis aita oli välissä. Ilman aitaa tuli tappelu. Kun Tupunasta jätti aika, ei edes aita auttanut kaveruussuhteen muodostukseen, joten nyt Poppanalla ei ole näköyhteyttä muihin kaneihin. Näköyhteys toisen pesäalueen kaneihin tuntuu stressaavan silloin, kun kanit eivät tule toimeen. Poppana kellahtelee kyljelleen melko usein, joten hän tuntuu olevan tyytyväinen. Olisi kuitenkin varmasti vielä tyytyväisempi, jos olisi Poppiksellekin löytynyt se oma naamanpesukaveri, jonka vieressä pötkötellä.

IMG_1275

Sanon Poppanaa välillä Nysäkorvaksi, sillä neiti tosiaan on hermeliini. Ulkonäkö tuo joskus mieleen myös mopsin, koska kuono on typistetty ja silmät ovat ulkonevat. Nämä eivät ole mitään toivottavia piirteitä, sillä se tarkoittaa ahtaita hengitysteitä sekä haavoja silmissä. Kyynelkanavillekaan ei ole riittävästi tilaa. Aluksi Poppanalla oli kutterinpuru kuivikkeena, mutta se oli pakko vaihtaa haapahakkeeseen, koska purunpalasia jäi keskelle Poppanan silmää. Niistähän tietysti tuli haavoja, joiden takia mentiin eläinlääkäristä hakemaan antibioottisilmätipat. Jokainen, kellä on ollut haava silmässä, tietää, että se tekee kipeää. Nyt, kun kuivike on oikeanlaista, sehän ei tarkoita, että Poppanan silmät säästyisivät vierasesineiltä. Karvanlähdön aikaan silmiin jää karvatuppoja, ja milloin mitäkin höttöä. Lääkekaappiin kuuluu aina kahdet erilaiset silmätipat. Fysiologinen suolaliuos sekä voitelevat silmätipat. Nehän ovat ihmispuolen lääkkeitä, mutta käyvät myös kaneille. Niitä myydään pienissä kertakäyttöisissä pipeteissä ja ovat kyllä pelastaneet tilanteen useasti. Jos huomaan, että Poppiksella on roska silmässä, ensin yritän saada kanin kiinni ja sitten laitan silmätippoja silmään. Odotan, että tippa pudottaa roskan silmäkulmaan, josta otan sen vessapaperinpalalla pois. Taas on helpompi räpytellä! Vielä helpompaa olisi, jos ei kaneista tai muistakaan eläimistä jalostettaisi mulkosilmäisiä..

Poppana on tosi herkkä kani, johtuen varmaan lajitoverin puutteesta ja poikasajan negatiivisista kokemuksista. Neiti on tosi epävarma, minkä vuoksi vieraat ihmiset ja tilanteet stressaavat enemmän kuin ehkä muita kaneja. Poppana saattaa myös reagoida omaan stressiin. Hänellä on vatsavaivataipumusta. Muutaman kerran ollaan oltu päivystyksessä ummetuksen vuoksi, mutta viime vuosina onneksi vähemmän. Poppana näyttää tosi hyvin, jos johonkin sattuu. Moni kani yrittää peittää oireensa, mutta Poppanasta huomaa melkein heti, jos vatsaan sattuu. Hän retkottaa makaamassa ja suorastaan huohottaa. Jos näin käy, ei muuta kuin hellää vatsahierontaa ja nenän eteen jotain syömistä houkuttelevaa yrttiä. Ananakset ja papaijat olen unohtanut, sillä niistä ei ole tutkittua hyötyä kanin ummetuksessa. Silloin kun niitä vielä käytin, tuntui, että ummetuksen lauettua tuli usein tosi löysää papanaa. Se johtui varmasti ananaksen ja papaijan korkeasta sokeripitoisuudesta, minkä vuoksi vatsa edelleen piiputti. Yrtit, vatsahieronta, infrapunalamppu sekä mahdollinen tukiruokinta ovat kotihoitona auttaneet monesti niin, ettei ole ollut tarvetta mennä eläinlääkäriin. Ummetus on tosi kivulias tila eli kannattaa siihen taipuvaisella kanilla pitää lääkekaapissa kipulääkettä. Sitäkään ei saa kuivuneelle kanille antaa tyhjään vatsaan, voi nimittäin tulla munuaisvaurioita.

Vatsavaivojen lisäksi Poppanalla on aika ajoin hammaspiikkiä, jonka vuoksi pitää käydä eläinlääkärillä raspauksessa. Eläinlääkäri hioo piikit pois kanin ollessa nukutettuna. Poppanan tullessa minulle, raspauksessa käytiin noin vuoden välein. Varmaankin hyvälaatuisen heinänsyönnin ansiosta väliä sai pitkittää eikä nykyään tarvitse käydä edes joka vuosi. Jos huomaan, että Poppana järsii heinää oudosti tai jättää isompia korsia syömättä, se on merkki lähteä eläinlääkärille.

IMG_3928

Poppana on kanina melko ärtsy, ainakin vieraille. Silloin, kun Poppana tuli minulle, meni paljon aikaa, että totuimme toisiimme. Minulle oli uutta, että kani voi purra, kun annan ruokakupin naaman eteen. Niinpä Poppis monesti pääsi nappaisemaan kättä, ennen kuin opin, että Poppista pitää harhauttaa ja laskea samalla ruokakuppi maahan niin, ettei se ole suoraan Poppanan naaman edessä. Poppana saattoi myös hyökätä jalkojen päälle, kun tulin pesäalueen lähelle. Monet kerrat siinä seisoin paikallani, niin kauan kunnes Poppana väsyi ja loikki pois. Siten sain pikkuhiljaa opetettua, että jos jokin tilanne jänskättää, kanin kuuluu paeta eikä hyökätä. Poppanalla oli kyllä piilopaikkoja, minne mennä, ja myös häkin ovi oli koko ajan auki. Kuten on nykyäänkin, itse asiassa, Poppanan häkissä ei edes ole ovea enää. Nykyäänhän Poppanalle saa antaa ihan naaman eteen ruokakupin ja vielä silittää korvia eikä neiti paheksu sitä lainkaan tai varsinkaan yritä hyökätä. Vieraille on kuitenkin sanottava, että Poppanaa ei saa lähestyä. Hän voi edelleen tarjota hammasta, jos tuntee olonsa uhatuksi. Minullehan Poppana on aivan ihana kani. Ei tosiaankaan mikään sylikani, mutta sellaisia minulla ei ole koskaan ollutkaan. Hän voi loikkia itse syliin, mutta nostelusta ei tykkää ja usein juoksee karkuun, jos arvaa esimerkiksi kynsienleikkaus- tai harjausaikeeni. Käsittelyvinkeistä voisinkin kirjoitella joku toinen kerta, niitä ei voi koskaan olla liikaa.

Joku saattaa miettiä, auttaisiko leikkuutus, jos kani on ärtsy. Ei se luonnetta mitenkään muuta tai pyyhi kanin aiempia negatiivisia kokemuksia pois. Riippuu tietysti siitä, mikä aiheuttaa kanille stressiä. Jos naaras on leikkaamaton ja elelee leikatun poikakanin kanssa, totta kai naaras on kovilla. Uros haisee urokselta leikkaamattoman kanin nenään, riippumatta siitä, onko uros leikattu. Kaikki kanini ovat leikattuja ja Poppanankin leikkuutin melkein heti, kun neiti tuli minulle. Siitä voin kertoa joku toinen kerta, ei meinaan mennyt ihan kuin strömsöössä. Ja leikkuuttamisesta ylipäätään, se on tosi tärkeä aihe.

1 thought on “Oma kaniperhe – esittelyssä Poppana

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *