Kanien myksomatoosi ja rokottaminen sitä vastaan
Tänään aiheena on kanien myksomatoosi ja miten siltä voi suojautua.
Mikä on myksomatoosi?
Miten myksoomavirus leviää kaneihin?
Pitääkö myös sisäkanit rokottaa?
Brittiläisen kaninsuojeluyhdistyksen RWAFin neuvonantajan, eläinlääkäri Richard Saundersin, mukaan ei ole tiedossa esteitä päällekkäisille rokotuksille. Jos kani on terve, sen voi rokottaa. Aiempi ja vielä voimassaoleva RHD2-rokotekaan ei ole este yhdistelmärokotteen ottamiselle.
Omat kanini saivat ensimmäisen yhdistelmärokotteensa syyskuun alussa. Kummallekaan ei tullut haittavaikutuksia. Vuodesta 2016 saakka Ruusa ja Tuhto ovat saaneet joka vuosi RHD2-rokotteen. Niistäkään ei ole tullut mitään reaktioita onneksi.
Mahdollisia rokotteen haittavaikutuksia
Rokotteiden käyttöön liittyy aina haittavaikutusten mahdollisuus. Vain pieni osa rokotuksista aiheuttaa reaktioita, jotka yleensä menevät ohi itsestään kolmen ensimmäisen viikon kuluessa.
Odotettuihin haittavaikutuksiin kuuluvat rokotuksen jälkeen esiintyvä ohimenevä lämmönnousu ja paikallinen turvotus pistospaikalla. Harvinaisissa tapauksissa on havaittu allergisia reaktioita (karvanlähtö, ruven muodostus, kuolio) pistoskohdassa. Tosin rupien muodostuksen on arveltu johtuvan kanin piilevästä myksomatoositartunnasta, ja rupia on tullut muualle kuin pistoskohtaan.
Sain luvan käyttää kahden kanin rokotusreaktiokokemuksia tätä artikkelia varten. Kiitos kuvista ja tiedoista! Toinen kani on 11-vuotias kääpiöluppa Tampereelta ja toinen Oulusta (nuorehko aikuinen kääpiöluppa). Kummatkin kanit saivat iho-oiretta kahden viikon sisään rokotuksesta ja kävivät niitä eläinlääkärillä näyttämässä. Tamperelaista kania hoidettiin Vetericyn-silmähuuhteella silmäoireesta (tämä hoito lopetettiin eläinlääkärin suosituksesta), mutta muutoin oireet (pieniä rupia) paranivat itsestään. Oululaisen kanin ihoa (1,5 cm pitkulainen rupi) hoidettiin Betadinella ja pihkasalvavoiteella.
Mielenkiintoisena taustatietona rokotereaktiokaneista, että kumpikin tiettävästi elelee muiden kanien kanssa eikä heidän rokotetuilla kumppaneillaan ole ollut ainakaan näkyviä oireita.
Artikkelikuvissa on tamperelainen kani. Hän sai rupia alasilmäluomeen, nenään sekä lopulta myös suupieliin. Silmä rähmi alle viikon, rupia tuli lisää ja ne kasvoivat. Alla on kuva nenän alkutilanteesta, jossa rupea on tuskin näkyvissä. 13 vuorokauden kuluessa iho oli kuitenkin täysin parantunut. Kania itseään ruvet eivät tuntuneet missään vaiheessa vaivaavan.
Anafylaktinen reaktio (esim. voimakas päänalueen kutina, hengitysvaikeudet) on ainoa tilanne, jossa vaaditaan nopeita toimia ja siksi kania onkin hyvä tarkkailla rokottamisen jälkeen.
Huom! Kaikista myksomatoosirokotteen epäillyistä haittavaikutuksista pitää ilmoittaa rokottaneelle eläinlääkärille. Myös oman alueesi valvontaeläinlääkäri on kiinnostunut tiedosta, koska rokote voi aiheuttaa lieviä myksomatoosin oireita nimenomaan kaneissa, joilla on jo piilevä myksomatoositartunta tai kaneissa, jotka ovat sairastaneet viruksen hiljattain.
Kaninomistajana riittää siis, että ilmoitat haittavaikutuksen rokottaneelle eläinlääkärille. Hän hoitaa ilmoituksen Fimealle ja muille tarvittaville tahoille. Myksomatoosia valvotaan myös kansainvälisesti, joten haittavaikutusten ja myksoomaoireiden ilmoitusten tärkeyttä ei voi korostaa liikaa.
Mikä tappaa myksoomaviruksen?
Jos myksomatoosia on todettu, poxvirus voi elellä pitkiäkin aikoja kanin eritteissä. Lämpötilan vaihtelut tai kuivuminen eivät tapa virusta. Pinnoilta myksoomaviruksen tappaa esimerkiksi Virkon S (pesee ja desinfioi) ja valkaisuaine (desinfioi). Virkonin pitää antaa vaikuttaa kymmenisen minuuttia, valkaisuaineesta ei ole vastaavaa varmaa tietoa. E. cuniculille on ilmoitettu 7 minuuttia 0,1 % liuoksella ja 30 sekuntia 1 % liuoksella, joten jättäisin valkaisuaineen vaikuttamaan ainakin vastaavan ajan ennen huuhtelua.
Estä hyönteisten pääsy kanin lähettyville ja eristä sairaat eläimet muista. Myksoomatoosiin sairastunutta kania ei voida kokonaan parantaa vaan hoito on oireenmukaista.
Lisälukemista
Lähteinä käytin Molly Vargan uudistamaa kakkospainosta kirjasta Textbook of Rabbit Medicine, kaneja paljon hoitaneen eläinlääkäri Frances Harcourt-Brownin kirjoittamaa artikkelia, Suomen Eläinlääkärilehteen tulevaa kirjallisuuskatsausta (Mäkitaipale & Virta 2020) ja Rabbiting On -lehden artikkeleita (Summer 18: s. 29 eläinlääkäri Richard Saunders, s. 32-33 eläinlääkäri Brigitte Lord).