Kanitutkimuksia
Heissulivei! Koska mua kiinnostaa lähes kaikki kaneihin liittyvä, etsin netistä erilaisia kanitutkimuksia. Tällä kertaa törmäsin pariinkin erilaiseen, joita voisin sullekin esitellä 🙂 Tykkään kaikenlaisista nippelitiedoista ja niitäkin näistä löytyi.
Lemmikkikanit vs villikanit
Törmäsin toukokuussa julkaistuun artikkeliin (Irene Brusini et al.), jossa kerrotaan, että lemmikkikaneilla on erilaiset aivot kuin villikaneilla. Ihan loogisen kuuloinen juttu, eikö? Uuden tutkimuksen mukaan kesyttäminen on saattanut muuttaa kanien, ja muiden eläinten, aivoja niin että ne pelkäävät ihmistä vähemmän kuin villit sukulaisensa. Tutkijat kuvasivat kahdeksan villikanin ja kahdeksan lemmikkikanin aivoja magneettilaitteella. Kuvista näkyi, että mantelitumake on lemmikkikaneilla keskimäärin 9% pienempi kuin villikaneilla. Se on siis aivojen osa, joka havaitsee vaaran. Mediaalinen etuotsalohko määrittelee, oliko vaara todellinen, ja se on puolestaan melkein 12% suurempi.
Valkeaa aivoainetta on lemmikkikanilla vähemmän kuin villikaneilla. Se tarkoittaa hitaampia refleksejä esimerkiksi vaaran uhatessa. Tätä ei kyllä uskoisi kotonani asuvasta Tuhto-kääpiöjäniksestä.. Löytyykö teiltä tällaisia villimpiä tapauksia? 🙂
Hieman järkyttävää oli lukea, että refleksien hidastuminen ja ylipäätään se, etteivät viestit kulje aivolohkojen välillä ja sisällä yhtä nopeasti kuin ennen, aiheuttaa esimerkiksi ihmisillä kehitysvammaisuutta.
Kun lemmikkikaneja kasvatetaan, vanhemmiksi valitaan yleensä mahdollisimman kesyjä yksilöitä. Näiden geenit puolestaan muokkaavat aivojen rakennetta. Lemmikkikanilla on pienemmät aivot muuhun vartaloon nähden kuin villikanilla.
Sitten se ikävämpi puoli: Tutkimukseen käytettiin Espanjassa kasvatettuja koe-eläimiä. Ilmeisesti kaikki kanit olivat naaraita. Käytän mennyttä muotoa, koska eläimet lopetettiin tutkimusta varten. Kesykaneja pidettiin 65cm x 35cm kokoisissa häkeissä, vai pitäisikö sanoa pikkukopeissa. Nämä häkit täyttävät Espanjan ja varmasti monen muunkin maan vähimmäisvaatimukset. Eläinsuojelulaki tarvitsee kipeästi uudistusta, ei voi muuta sanoa… Rotuina oli kalifornialaista, uudenseelanninvalkoista ja ranskanluppaa. Villikanit asuivat 2m x 3m kokoisissa aitauksissa.
Juomakuppi vs juomapullo
Nyt se on sitten todistettu! Aluksi itselläni oli käytössä juomapullo kaneilla. Kun kaksi pulloa lakkasivat toimimasta samaan aikaan, aloin pitää kaneilla vesikuppeja. Nyt meillä ei ole ollenkaan pulloja käytössä. Pulloja on hankala saada puhtaaksi eikä niistä ole kiva kanin juoda. Ne onkin kehitelty labraeläimiä varten, joten on erittäin suositeltavaa vaihtaa pullot esimerkiksi keraamisiin kuppeihin. Ne on helppo tiskata ja pysyvät melko puhtaina, kun niitä pitää häkin ulkopuolella. Tämä tietysti vaatii sen, että kani on vapaana huoneistossa 24/7 🙂
Faktat pöytään: Vähän vanhemman tutkimuksen mukaan kanit pystyvät juomaan vesikupista jopa kolme tai neljä kertaa nopeammin kuin vesipullosta. Jos kani ei saa vettä muutamaan tuntiin, myös syöminen vähenee. Nämäkin syyt puoltavat kupin hankkimista pullon sijaan.
P.S. Alkuperäiset linkit ovat englanniksi, mutta niinhän niin moni muukin kanijuttu on. Sen vuoksi kirjoitin suomenkielisen kanien hoito-oppaan, jossa kerrotaan viimeisimmät uutiset ja tutkimukset maailmalta muiden elämää kanien kanssa helpottavien hoitovinkkien ohella 🙂
P.P.S. Facebookista löytyy sellainen sivusto kuin Lemmikkikanitutkimus, käy ihmeessä liittymässä!
2 kommenttia
Riitta
Meillä on sekä pulloja että kuppeja. Niistä juodaan fiiliksen mukaan. Joskus pullot tyhjenevät vauhdilla, joskus lähinnä vain kuppien vesi kelpaa. Kuppeja on kiva kyllä heitellä välillä, pullot on tylsempiä 😉
Puputäti
Heivasin pullot muutama vuosi sitten pois kun kuppien tultua niitä ei oikeastaan enää käytetty. Ja tunnustan inhonneeni myös niiden tiskausta 😀 Kupit on siinäkin mielessä helpompia.