Kaneja tarkkailemassa – mitä kanit puuhaavat öisin?

Moikka moi! Sain lainaksi riistakameran ja viritin sen yhdeksi yöksi Ruusaa ja Tuhtoa kuvaamaan. Pahaksi onneksi suuntasin kuitenkin kameran vähän liian ylös, joten usein kaneista näkyi vain korvanpäät tai kuvassa oli heiluvia oksia, joita Ruusa ja Tuhto söivät – siis siellä kuvan ulkopuolella 😀

Kuvapätkien läpikäymisessä oli melkoinen savotta, mutta kyllä sieltä jotain paljastui. Riistakamera kuvasi aina 20 sekuntia videokuvaa kerrallaan, jos havaitsi liikettä. Se räpsi myös tavallisia kuvia.

Jos sulta löytyy riistakamera ja haluat tarkkailla sen avulla kanien puuhia, kannattaa ensin testata oikeaa asentoa. Itse en tätä tehnyt ja kuvat olivat sen mukaisia, hieman vinossa ja niin edelleen. Riistakameraa parempi vaihtoehto saattaisi olla tallentava valvontakamera.

Pesupuuhissa

Ylivoimaisesti eniten aikaa kanit käyttivät itsensä ja toistensa pesemiseen. Jopa puoli tuntia kerrallaan. Kani saa itse pestyä naaman etutassuillaan, korvien sisältä takajaloillaan ja korvien päältä etutassuilla. Tosin esimerkiksi hermeliineillä voi olla liian lyhyet korvat, jotta korvat saisi taipumaan alaspäin ja vedettyä niitä etutassujen väliin.

Häntää ja peräpäätä kani saa pestyä itse vain jos sillä ei ole ylipainoa, liian pitkiä karvoja tai selkävaivoja. Etuhampaiden puuttuminen ja ylipäätään hammasongelmat voivat myös estää normaaleja pesutoimituksia.

Kyljet, rintamuksen sekä vatsan kani pesee itse. Tassuja kanin lienee kaikista helpoin pestä ja niitä voi pestä myös samalla kuin loikoilee, joten lipominen voi keskittyä niihin. Jos näyttää siltä, että kanin on vaikea pestä itseään, kannattaa olla yhteydessä kaneista tietävään eläinlääkäriin.

Mitä jos kanilla ei ole lajitoveria? Mihin se purkaa tämän tarpeen pestä kaveria? Jos itseään pesee liikaa, saa vatsanpuruja ja kenties suoliston toiminta hidastuu. Samoin voi käydä, jos lipittelee liiaksi tekstiilejä tai muita lajitoverin korvikkeita. Jos tuntuu, että kani lutkuttaa epätavallisen paljon jotain esinettä tai vaikka sinua, ehkä se johtuu lajitoverin puutteesta ja tylsistymisestä. Joskus kipu jossain tietyssä paikassa ilmenee sen kohdan lisääntyneenä pesemisenä.

Itseään pestessä kanit tarkkailevat samalla ympäristöään, mutta toisiaan pestessä keskittyvät todennäköisesti vain toisiinsa. Siksi mietin, pitikö kamera kuvatessaan jotain ääntä, jonka vain eläimet kuulevat, mutta minä en. Mahdollisimman paikkansapitävän materiaalin saisi, kun jättäisi kameran päälle useaksi vuorokaudeksi. Näin kanit ehtisivät tottua kameraan ja elelisivät normaalisti.

Pesäalueiden sijainti

Kuvamateriaalin perusteella näkee hyvin, mitä paikkoja kumpikin kani suosii. Ne alueet, joilla kani usein makoilee tai istuu, ovat yleensä pesäalueita. Pesäaluettaan kani voi puolustaa hanakammin kuin muita reviirinsä osa-alueita.

Jos olet epävarma pesäalueiden sijainnista, tällä tavoin ne voi ainakin selvittää 🙂 Ei muuta kuin kameraa virittelemään! Toki yksi tapa varmistua pesäalueesta on myös se, että menet vahingossa lähestymään kania väärässä paikassa ja joudut pupun ninjahyökkäyksen kohteeksi…

Lepäilyä, loikkimista ja nakertelua

Yön aikana kaiveltiin peittoja, nakerreltiin oksia (ja peittoja myös, eivät nuo reiät itsestään ole muodostuneet), petailtiin ja loikittiin ympäriinsä. Petailu on vähän kuin kaivamista, paitsi että kani työntää etutassuillaan maata eteenpäin.

Ruusa ja Tuhto hengailivat välillä itsekseen, mutta myös kylki kyljessä. Parivaljakkoa alkoi selvästi väsyttää puolenyön maissa. Välillä kökötettiin paikallaan, välillä loikittiin pois. Kenties heinää syömään, vettä juomaan ja käymään vessassa.

Kello kahdelta yöllä nakerreltiin oksia ja kuunneltiin välillä korvat höröllä. Itsensä ja kaverin pesemisen ohella nakertelu tuntuikin olevan toiseksi suosituin ajanviettotapa. Se käy järkeen, sillä kaneilla on avojuuriset eli jatkuvasti kasvavat hampaat. Heinä kuluttaa parhaiten hampaita, mutta sen lisäksi kaneille on hyvä tarjota oksia ja muuta sopivaa nakerreltavaa.

Jos kanilla ei ole oksia, varpuja tai esimerkiksi kangasmyttyjä, joita sen on sallittua nakerrella, kani saattaa kohdistaa jyrsimisvimman johonkin ikävämpään. Tapetit, johdot sekä puiset lattialistat ja huonekalut kelpaavat monelle. Tosin ne saattavat tulla syödyiksi oksista ja varvuista huolimatta. Tuhtolta on helpompi suojata asuntoa kuin Ruusalta, joka tykkää maistella melkein mitä vain.

Aamuyöstä kello kolmen maissa meno vilkastui huomattavasti, mutta kummatkin kanit lepäilivät jo kellon lähestyessä neljää.

Korvat höröllä myös yöllä

Kanien korvat ovat kovassa käytössä läpi yön. Niitä höristellään joka suuntaan, vaikka on kaksi vahdinpitäjää. Yksin elävä kani voi siis stressaantua, kun pitää pitää vahtia koko ajan itse.

On se kanin elämä vain kovaa, kun ei voi hetkeksikään keskittymiskyky herpaantua. Juuri kun alat päästä unen päästä kiinni, kuulet jotain epäilyttävää. ”Mikä se oli?” Äkkiä korvat hörölle ja äänen suuntaan osoittamaan! Oliko tuo rasahdus tai narahdus puhtaasti pahaenteinen, melko vaarallinen vai suhteellisen ok?

Jos Tuhto kuulee jotain, hän tuijottaa äänen suuntaan vähintään 30 sekuntia. Ilmeisesti vasta siinä ajassa tavallista arempi kani voi varmistua siitä, että äänestä ei ole haittaa, jos sitä ei kuulu enempää tai ääni tuntuu loittonevan.

Jos kani yhtäkkiä jähmettyy, se on kuullut, nähnyt tai haistanut jotain omituista. Pakoon säntäilyä ei seurantayönä näkynyt, mutta etenkin Tuhtolla sattuu näitä melko usein. Ruusalla lähinnä pedikyyri- ja kampaajapäivinä 😀

Mitäs sun kanit puuhaa öisin? Muuta kuin saavat hepuleita, papanoivat vessalaatikon täyteen (ja vähän sen ohi) ja nakertelevat?