Kani puolustaa pesää – mitä tehdä?
Etenkin naaraskaneilla on taipumusta puolustaa pesäaluetta. Leikkaamattomilla kaneilla on suurempi tarve puolustaa pesäänsä kuin leikatuilla. Pesän puolustaminen voi liittyä kanin kokemaan stressiin tai jopa sairauteen. Kun kani on kipeä, se haluaa olla rauhassa ja voi nappaista omistajaa, jos käsi tulee liian lähelle.
Nyrkkisääntönä voi pitää, että ärtsyn kanin häkkiä tai vessalaatikkoa ei mennä siivoamaan, kun kani istuu siellä. Jos on aikaa, odota niin kauan, että kani tulee sieltä pois. Jos ei ole aikaa, houkuttele kani muualle muutaman makupalan avulla.
Kun kani on poistunut häkistä, laita sivuluukku kiinni ja siivoa häkki ylhäältä käsin. Jos häkissä ei ole sivuluukkua eikä kattoluukkua, nosta koko pohja esimerkiksi sohvalle tai pöydälle, ja siivoa se siinä. Sama koskee vessalaatikkoa. Juttele kanille rauhallisesti, jos se tulee siivouspuuhia seurailemaan. Itselläni auttoi hämäyskikka ja usein Poppanalla meni lopulta mielenkiinto ja neiti loikki muihin puuhiin siksi aikaa, kun siivosin häkin. Kun kanilla on turvallinen olo, se ei ole niin kärkäs puolustautumaan. On tärkeää, että kanilla on paljon piilopaikkoja asunnossa eikä häkki ole ainoa turvapaikka.
Muuta ruokaa en pidä häkissä kuin heinää. Iltakaurat pelletteineen tulevat ruokakupissa ja laitan kupit muutaman metrin päähän häkistä. Kanihan yleensä puolustaa turvapaikkoja sekä ruokailualuetta. Joillakin pesäalue kattaa isonkin alueen, esimerkiksi häkin lisäksi sohvanalusen ja lähellä olevat huonekalut, ehkä koko huoneen, joillakin vain häkin välittömän läheisyyden. Mistä sen reviirin koon tietää? Tarkkaile kanin käyttäytymistä. Yrittääkö se hyökkiä? Toistuuko hyökkiminen tietyillä alueilla? Jos kyllä, se on kanin pesäaluetta.
Kanin poikasajan kokemukset ja ympäristö ovat suuressa roolissa aikuisiän käyttäytymisen kannalta. Jos negatiivisia kokemuksia kertyy paljon, niistä täytyy vähitellen pyrkiä eroon. Tämä on aikaavievää ja vaatii paljon toistoja, jotta kani mieltää tietyt asiat positiivisiksi tai ainakin neutraaleiksi. Jatkuvien hyvien kokemusten tarjoaminen antaa ajan myötä kanille turvallisuudentunteen, jonka pitäisi vähentää aggressiivista käytöstä. Ei kuitenkaan kannata odottaa tuloksia päivissä tai välttämättä edes viikoissa. Jokainen kani on yksilö ja siksi myös tuloksia tulee omalla painollaan.
Hermeliini-kani Poppana on kautta aikain ärtsyin kanini. Se ei ole Poppanan vika vaan neiti on luultavasti erotettu emosta ja sisaruksista liian aikaisin. Eläinkaupasta Poppis ostettiin ainoaksi kaniksi monilapsiseen perheeseen. Hermut ja leijonanharjakset osaavat olla melko kärkkäitä kaneja, etenkin naaraat. Voinette arvata, mitä tapahtui kun monta pientä lasten kättä kurotti ja jahtasi Poppanaa. Ymmärrettävästi lapsen halu pitää sylissä kania tai ainakin silitellä sitä, on kova. Silloin on aikuisten tehtävä ohjeistaa, miten kanin kanssa ollaan. Kun noudattaa sitä periaatetta, että anna kanin lähestyä sinua eikä toisinpäin, on jo voiton puolella. Kani on luonnostaan arka eläin, joten jahtaaminen ja väkipakko eivät koskaan tuota hyviä tuloksia. Käy sen sijaan rauhallisesti lattialle istumaan herkkujen kera, niin kohta saat pitkäkorvasta ystävän. Ota selvää ennen kanin hankintaa, millaiset yksilöt sopivat juuri teidän perheeseen. Arimmat tapaukset ja pienten lasten perheet ovat huono yhdistelmä, ja saattavat johtaa kanin hylkäämiseen. Arasta kanista tulee aggressiivinen, kun sen piiloutumisrauhaa toistuvasti rikotaan. Joillekin myös pelkät lasten päästämät kimeät äänet (kani kiljuu itse vain äärimmäisessä hädässä) ovat liikaa.
Poppana pääsi puraisemaan minua monta kertaa, kun neiti tuli taloon. En ollut tottunut purevaan ja hyökkivään kaniin, joten en aluksi osannut varoa yhtään. Poppis saattoi käydä nilkkaan kiinni, kun astuin hänen alueelleen, tai käteen, kun ojensin ruokakupin nenän eteen. Ruokakupin kanssa auttoi harhautus. Kiinnitin Poppanan huomion muualle ja laitoin toisella kädellä kupin maahan. Nilkkahyökkimiseen auttoi aika ja piilopaikat. Jos kani hyökkii jalkoihin, seiso paikallasi niin kauan että kani loikkii itse pois. Voin sanoa, että siinä menee tovi, mutta se todella kannattaa. Kanin pitää muistaa, että hyökkimällä se ei pärjää vaan jos jänskättää, kanin kuuluu paeta. Sen muistamiseen menee tosiaan tovi, kun on ehkä jopa vuosia joutunut hyökkäämään, kun ei ole ollut pakopaikkaa eli siis muuta vaihtoehtoa. Jos kanin hyökkiminen pelottaa, pue päälle paksut housut ja sukat.
Jos kanisi hyökkii ja se on leikkaamaton, suosittelen leikkauttamaan kanin. Naaraskaneilla kohtusyövän ja muiden kohtusairauksien riski kasvaa jopa 80 prosenttiin, kun kani täyttää 5v. Leikkaus kannattaa muutenkin, sillä se ei todellakaan muuta kanin luonnetta, ainoastaan vie hormonijylläyksen pois. Myös urokset voivat sairastua kivessyöpään, jos niitä ei leikkauta. Leikkausta varten kannattaa etsiä kaneista tietävä eläinlääkäri, sillä etenkään naarasta en veisi kelle tahansa. Kaneista tietävät eläinlääkärit ovat aika hyvin asettuneet pääkaupunkiseudulle, mutta myös pirkanmaalaisia eläinlääkäreitä löytyy. Omat kanit käyvät Kirsi Kemppaisella, mutta menemme Oiva Eläinklinikalle tai Tatiana Pietilälle, jos ei Kirsille saa aikaa. Pk-seudulla esimerkiksi Pilvi Lassila, Delphine Laniesse ja Johanna Mäkitaipale ovat omaa luokkaansa.
Leikkaus rauhoitti Poppanaakin hieman ja ajan myötä hyökkäily väheni. Kuuden vuoden yhteiselon jälkeen olemme parhaita kavereita, mutta vieraita kohtaan Poppana saattaa edelleen olla ärtsy. Ärtsykin kani on mahdollista kesyttää, kun on valmis näkemään vaivaa eikä odota kanilta liikoja. Tärkeintä on ymmärtää, mistä kanin käytös kumpuaa. Jos kani on leikattu, sillä on yksi tai useampi lajitoveri, se saa paljon liikuntaa (koko ajan vapaana), sillä on piilopaikkoja ja oikeanlainen ravinto sekä ympäristö, kanilla on kaikki avaimet rauhoittumiseen. Tsemppiä kesyttämiseen!