Korvat hörölle – asiaa kanien äänistä

Mainitsen varmaan jokaikisessä blogipostauksessa, että ”koska kani on saaliseläin, se tekee niin ja näin”. Pitää se siis nytkin mainita 😀 Saaliseläimen ei kannata näkyä eikä kuulua. Siksi on suojaväritys, mistä tietysti lemmikkikanien erilaiset väritykset eroavat paljonkin.

Luonnossa kanilla on tietyn värinen turkki ja se yrittää olla mahdollisimman hiljaa. Samalla pitkät korvat toimivat kuulottimina. Valmiina vastaanottamaan rasahduksia ja muita mahdollisia petoeläinten ääniä.

Kani syö ruokansa mahdollisimman nopeasti, jotta se pääsee maanalaisiin luolastoihin sulattelemaan ravintoaan. Kun puhutaan kanien kommunikoinnista, kyse on hienovaraisista eleistä – ei niinkään äänistä. Silti kanista lähtee ääntä.

Vaara vaanii

Takajalan tömistäminen on tuttu monelle. Sitä käytetään, kun esimerkiksi kuullaan jotain epäilyttävää ja siitä pitää ilmoittaa muille lähitienoon kaneille. Danger, danger!

Hampaiden narskuttamista on tietääkseni olemassa kolmea erilaista laatua. Vain yksi niistä osoittaa tyytyväisyyttä. Kani narskuttaa hampaitaan voimakkaasti, kun siihen sattuu. Hampaita saatetaan narskuttaa myös pelotteeksi tai tuntiessaan itsensä uhatuksi.

Jos kani makoilee pesäalueellaan (esimerkiksi lähellä ruokapaikkaa tai vessalaatikkoaan) ja lähestyt kania, se saattaa narskuttaa hampaita. Narskutus lakkaa, kun astut taaksepäin ja jätät kanin rauhaan.

Hienovaraisin narskutus kuuluu, kun kani tykkää jostakin. Esimerkiksi siitä, kun kumppani pesee naamaa. Ai että! Tai kun kani tarjoaa itsensä silitystä varten laittamalla leuan maahan ja silität kanin otsaa 🙂

Hiljaisesta narskutuksesta äänekkääseen huutoon – pahin kaikista kanin päästämistä äänistä on ehdottomasti kirkuminen. Sitä ei yleensä tehdä kuin välittömässä hengenhädässä.

Kirkuva kani on voinut joutua pedon kynsiin tai saada äkillisen sairauskohtauksen. Kannattaa suunnata eläinlääkärin vastaanotolle välittömästi, jos mitään selviä syitä pelästymiselle ei ole näköpiirissä.

Hengitysvaikeuksia

Kaneillakin on hengitysvaikeuksia ja osa kaneista kuorsaa. Se johtuu ahtaista hengitysteistä eikä siis ole normaalia. Kaikki lyhytkuonoiset kanit eivät kuorsaa, mutta en tiedä kuorsaavia kaneja, joilla ei ole lyhyttä kuonoa. Lyhytkuonoisia rotuja ovat esimerkiksi hermeliini, leijonanharjas ja kääpiöluppa.

Jos hengitys rohisee tai vinkuu, kanilla voi olla vakava tulehdustila päällä tai esimerkiksi sydämen vajaatoimintaa. Oikea osoite tässä tapauksessa on kaneista tietävän eläinlääkärin vastaanotto.

Äänekkään hengityksen lisäksi yskiminen voi viitata sydänvaivoihin. Olen myös kuullut tapauksista, joissa kanille on jouduttu soveltamaan vauvoille tarkoitettuja heimlichin ote -neuvoja. Ruuanpalaset voivat jäädä kurkkuun, etenkin jos kani hotkii ruokansa.

Aivastuksia voi tulla, jos kanin kyynelkanavat ovat tukkeutuneet tai heinänpala on joutunut väärään paikkaan. Korrenpalasia voi jäädä nenään jumiin ja se saisi kenet tahansa aivastelemaan. Kannattaa vilkaista nenää, jos aivastelu ei meinaa loppua. Huomioitavaa on kuitenkin, että jos nenä on tukossa, kani ei saa henkeä.

Umputusta, kurnutusta ja hikkaa

Vähemmän traagisia ääniä ovat umputus, kurnutus ja hikka. Hikasta tosin ei välttämättä tule ääntä lainkaan vaan kani nytkähtelee pienesti vähän aikaa.

Umputus johtuu hormonihuuruista tai muusta innostuksesta. Joskus tulevat herkkupalat saavat kanit umputtamaan eli pitämään ump ump -ääntä ja juoksemaan kahdeksikkoa jaloissa. Se ei kuitenkaan kestä kauaa.

Pitkäkestoisempaa umputus on, jos kania ei ole leikattu ja sillä hyrräävät hormonit. Suosittelen sekä naaraiden että urosten leikkauttamista. Umputtamisesta voi tulla tapa, jos leikkuutuksen kanssa odottelee monta vuotta.

Jatkuva umputus stressaa sekä kania että sen ympäristöä. Tilannetta voisi verrata ihmisen pakko-oireisiin. Aivan kuten jonkun on pakko tarkistaa kahvinkeittimet ja ovet miljoona kertaa tai muuten ei voi lähteä kotoa, kanin on pakko umputtaa sun jaloissa. Väsymiseen saakka.

Umputtamisesta päästään kurnuttamiseen. Tätä ääntä eivät kaikki kanit pidä.

Puputilla oli tapana kurnuttaa, jos lajitoveri Tupuna meinasi hypätä selkään nylkyttämään. Puputti alkoi kurnuttaa välillä myös, jos yritin ottaa neitiä kiinni esimerkiksi kynsienleikkuuta varten. Asuuko sulla kurnuttajia? 🙂

Kanista lähtee ääntä

Vaikka kani osaa äännellä, kaikista eniten ääntä lähtee elämisestä. Kani nakertaa, kolistelee, kaivaa, heittelee tavaroita ja ilorallittelee öisin niin että siihen voivat naapuritkin herätä.

Makuuhuone on siis täysin väärä paikka kanin vessalaatikolle/häkille. Saa olla melko hyvät unenlahjat (ja sellaiset kanit jotka eivät hypi tasoille/sängylle), jos meinaa saada nukutuksi 🙂

Voi olla vaikea uskoa, että kani on melko äänekäs lemmikki, kun se ei kuitenkaan päästä itse kovia ääniä. Se ei hauku tai hirnu. Niin vain ovat korvatulpat välillä tulleet tarpeeseen 😀 No, ainakin sua on nyt varoitettu…

P.S. Jos kaipaat fiidiisi kanikuvia, follaa instassa pupu.tatia!