Kani ei suostu syömään lääkkeitään – mikä neuvoksi?

Heippa! Tähän aiheeseen sain idean Ruusan, tai lähinnä Tuhto-kanini lääkitsemisestä. Ruusa on syönyt antihistamiinia ja Tuhtolla oli antibioottikuuri. Tuhto on minun 7-vuotias kääpiöjänikseni. Erittäin arka tapaus, ei kovin perso ruualle. Haastava lääkittävä. 

Siispä: jos olet kasvattaja tai poikaskanien omistaja – onneksi olkoon! Sinulla on nyt hyvä tilaisuus opettaa kanejasi ottamaan lääkkeitä ja tottumaan käsittelyyn. Monet kanille määrättävät lääkkeet ovat nestemäisiä, kuten kipulääkkeet ja suolistontoimintaa edistävät lääkkeet. Niitä annetaan yleensä suoraan kanin suuhun neulattomalla lääkeruiskulla.

Aiempina vuosikymmeninä lääkkeitä ehkä sekoiteltiin juomaveden mukaan, mutta ongelmaksi muodostui annostelu. Miten voit olla varma, että kani saa tarpeeksi lääkettä? Yleensä vettä ei juoda, jos se maistuu oudolta. Vesi myös pilaantuu helposti eikä yhtä lääkeannosta ole tarkoitus jakaa moneen kertaan.

Ruutasta suuhun

Parhaita ovat 1 ml lääkeruiskut, ne ovat yleensä sopivan kapeita kanin suuhun. Käytä vain puhtaita ruiskuja eli pese ja kuivaa ne huolellisesti käytön jälkeen. Tässä maailman ajassa, kun juuri niillä yhden millin ruutilla jaetaan ihmisille koronarokotteita, ruiskut kannattaa ehdottomasti säästää. Niistä on välillä ollut pulaa.

Jos ruutta kiinnostaa kania, ehkä sieltä juodaan pelkkää vettäkin. Jos ei, laita veden joukkoon tippa esimerkiksi marjamehua. Harjoituksia ei tarvitse tehdä päivittäin vaan ainoastaan silloin tällöin. Kun kani onnistuneesti lipittelee itse ruutasta nestettä, pelkästään sisällön hyvä maku voi toimia palkkiona. Jos kuitenkin tuntuu, että ”lääkintä” on pakkopullaa, anna lisäksi pientä makupalaa heti kun neste on lipitetty.

Vadelma lipittää banaaniin imeytetyt antibiootit lusikasta. Kiitos Tiinalle kuvasta!

Jos on monta kania ja vain yksi tarvitsee lääkettä?

Jos sinulla on useampi kani ja vain yhdelle tarvii antaa lääkettä, voit yrittää ohjailla yhden kanin eri huoneeseen ja lääkitä siellä. Jos tämä ei onnistu ja etenkin jos pitää lääkitä parikin kertaa päivässä, tai kuuri on pitkä, vie muiden kanien huomio herkuilla.

Voit myös laittaa pelkkää mehuvettä ylimääräisiin ruuttiin ja tarjota muille kaneille niiden sisältöä lipitettäväksi.

Miten saan tablettimuotoiset lääkkeet annettua kanille?

Esimerkiksi matolääke on tablettimuotoinen. Kääpiökanille Axilur-pilleriä saa pilkkoa muutamaan osaan, sillä annostus on 20mg/kg. Huom! Nykytiedon valossa terve sisäkani ei tarvitse säännöllistä madotusta vaan ainoastaan, jos kanilla epäillään sisäloisia. Mikäli kyse ei ole E. cuniculista, ulostenäytteen voi lähettää tutkittavaksi laboratorioon.

Jotta voit harjoitella tablettimuotoisen lääkkeen antamista kanille, kannattaa silloin tällöin antaa pieniä paloja banaania, kurkkua tai muuta, mihin tabletinmuruset saa pyöriteltyä ja kani varmasti syö kaiken heti. Toki tablettilääkkeetkin voi yleensä murskata jauhoksi ja sekoittaa ruutalla annosteltavaan veteen.

Jos yksi tabletti pitää murustella esimerkiksi neljään tai kahdeksaan osaan, hanki pikkupussukoita, joihin laitat loput annokset. Kaikkia tabletteja ei saa säilyttää näin (esimerkiksi osa sydänlääkkeistä). Jos käyttöohjeissa ei ole erikseen mainintaa, tee pieniä paperipusseja tai hanki minigrip-pusseja, joihin laitat loput annokset.

Jotta lääkkeenmuruja ei jää leikkauslautaan tai pöydille, olen ottanut paperiarkin, jonka taitan keskeltä. Sitten huhmareella murskaan yhden tabletin ja erottelen sen veitsellä yhtä suuriin annoksiin. Pussien päälle merkintä, mitä ne sisältävät ja pussien suut visusti kiinni. Tärkeintä on säilyttää pussit kuivassa, viileässä ja auringonvalolta suojattuina, jotta niihin ei tule kosteutta eivätkä lääkkeet mene pilalle.

Käyttöä varten kaadan lääkkeen toisen paperiarkin päälle ja töpöttelen muruset banaaninpalaan. Tai näin tein niin kauan, kunnes kanit eivät enää huolineet lääkkeitä.

Entä jos kani ei syö lääkkeitään?

Jos sinulla ei ole poikaskaneja, joita on opetettu syömään lääkkeitä eivätkä välitä käsittelystäkään, tilanne voi olla haastava. I feel you. Tällainen tilanne minulla on Tuhton kanssa. Suunnitelma määräytyy lääkekuurin pituuden ja kanin voinnin mukaan.

Kummatkin kanini ovat rescuekaneja, joilla ei ole hyviä kokemuksia ihmisistä heidän alkutaipaleeltaan. Etenkin Tuhto on todella arka. Ruusa on onneksi ruuan perään ja helpommin motivoitavissa. Tuhton paras palkinto on siinä, että hän pääsee karkuun ja saa olla rauhassa. Tällaista kania on vaikea houkutella ja vielä vaikeampi pakottaa mihinkään.

Jos lääkekuuri on lyhyt, korkeintaan pari viikkoa, on perusteltua lääkitä kania väkisin. Jos siis lääkettä ei syödä itse ruutasta (tähänkin voi sekoittaa pienen määrän mehua) tai ruuanpalan päältä, kani on otettava kiinni ja lääke annosteltava pakkosyöttönä suoraan suuhun.

Kukaan ei tykkää kun jotain tehdään väkisin, ja se nakertaa väistämättä luottamusta sinun ja kanisi väliltä. Sille ei nyt voi mitään muuta kuin tehdä kiinniottotilanteesta mahdollisimman stressittömän ja käsitellä kania rauhallisesti. Ruutalla annetaan pientä määrää varovasti ja makupalaa päälle – jos siis kani sellaista huolii.

Jos saat lääkittävän kanin huijattua esimerkiksi vessaan ja oven kiinni, hyvä! Eipähän tarvi jahdata kaveria. Lääkkeen voi antaa vessassa ja päästää kanin sitten jaloittelemaan. Tämän huijaamisen onnistumisprosentti laskenee sitä mukaa kun lääkintäkertojen määrä suurenee. Meillä se onnistuu toisen kanin kanssa muutaman kerran vuodessa, mutta ei todellakaan esimerkiksi aamuin ja illoin, kun lääkettä olisi pitänyt antaa.

Kaikki keinot käyttöön

Jos lääkekuuri on pitkä, vaikkapa kanin loppuelämän, ja oireet ilman sitä ovat pahat eikä kani vain syö lääkettä itse tai stressaantuu kovasti lääkitsemisestä, on aika keskustella eläinlääkärin kanssa. Pahimmassa tapauksessa siitä viimeisestä matkasta. Kannattaa tietysti kaikki vippaskonstit kokeilla ensin, erilaiset herkut ja antotavat, mutta jos mikään ei auta ja kani on yhtä arka kuin Tuhto, vaihtoehdot voivat olla vähissä.

Tältä näyttää Tuhton vasen kantapää, jossa on tulehdusta.