Kani saa poikasia – mitä tehdä?

Heippa! Jos et ole ihan varma kanien sukupuolesta, saattaa olla, että perheenlisäystä on tulossa. Etenkin jos osa kaneista on leikkaamattomia.

Kokosin alle lisääntymistietoa kanin tiineyden, synnytyksen ja orpopoikasten hoitovinkkien lisäksi 🙂

Nämä ohjeet on suunnattu ensisijaisesti vahinko- ja orpopoikasten hoitoa ajatellen, sillä vastuullisessa kasvatustyössä on monia muitakin seikkoja, mitä pitää ottaa huomioon. Esimerkiksi tietynvärisiä kaneja ei voi astuttaa keskenään ilman poikasten megakoolonriskiä.

Mistä tietää, onko kani tiineenä?

Kaneilla ei ole juoksuja, kuten koirilla, mutta on ajanjaksoja, jolloin naaraat ovat hyvinkin vastaanottavaisia. Merkkinä tästä ovat normaalia punaisemmat ja turvonneet sukupuolielimet.

Kevät ja kesä ovat lisääntymisaikaa, mutta myös ravinto, valonmäärä, lämpötila ja muiden kanien läsnäolo vaikuttavat lisääntymisvalmiuteen.

Jos esimerkiksi toinen kani astuu naarasta (olkoon astuva kani naaras tai uros) tai se haistaa leikkaamattoman uroksen, se alkaa tuottaa hormonia, minkä vuoksi munarakkuloita alkaa kehittyä. Munarakkulat tuottavat estrogeenia noin 12-14 päivän ajan. Tänä aikana naaras voi tulla tiineeksi.

Jos 14 päivän aikana naaras ei tule tiineeksi, uusia munarakkuloita alkaa muodostua taas neljän päivän päästä.

Ultralla näkee tiineyden 8 vuorokauden jälkeen, röntgenkuvilla 11 päivän jälkeen. Palpoimalla eli varovasti käsin painelemalla eläinlääkäri voi todeta tiineyden 10-12 päivän jälkeen. Maitorauhaset kehittyvät tiineyden loppupuolella.

Valeraskaus kestää yleensä reilut kaksi viikkoa, kun taas tiineys yleensä pisimmillään 32 vuorokautta. Valeraskaudesta voi tosin tulla pitkäänkin kestävä kierre. Muun muassa siksi suositellaan myös naaraiden leikkauttamista.

Kaniemo synnyttää yleensä yöaikaan ja synnytystä edeltää karvan nyhtäminen sekä pesän tekeminen. Jos pesä on tehty, tarkkaile sitä harhailevien poikasten varalta. Jos pesä on tehty, mutta poikasia ei kuulu ja naaras voi muuten hyvin, kyse on todennäköisesti valeraskaudesta.

Keskenmenot

Jos olot eivät ole suotuisat, kaninaaras voi aiheuttaa itselleen keskenmenon, jolloin sikiö imeytyy takaisin elimistöön. Millaiset sitten ovat suotuisat olot? Ravintoa pitää olla tarpeeksi ja ympäristön mahdollisimman rauhallinen.

Etenkin ensisynnyttäjillä voi tulla ongelmia tiineyden kanssa. Sikiöt eivät välttämättä kehity normaalisti ja ne voivat syntyä etuajassa. Tiedän naaraskanin, joka oli tiineenä omistajan tietämättä ja synnytti epämuodostuneen poikasen.

Poikanen ei muistuttanut kania vaan oli kananpalan näköinen. Lisäksi naaras yritti syödä sen. Toinen poikanen abortoitiin steriloinnin yhteydessä. Sekään ei ollut normaalisti kehittynyt.

Jos kaniemo stressaa, se voi tosiaan syödä poikasensa tai ainakin vahingoittaa niitä.

Ongelmia synnytyksessä

Synnytyksessä voi tulla ongelmia, jolloin tarvitaan eläinlääkärin apua. Jos poikasista vaikka yksi on epämuodostunut, se voi jäädä kiinni synnytysteihin, jolloin juuttuneen poikasen lisäksi sekä emo että muut poikaset ovat vaarassa.

Olen ollut mukana tällaisessa synnytyksessä. Yksi poikasista oli liian suuri ja oli jäänyt jumiin niin, että poikasesta osa roikkui ulkona. Naarasta lääkittiin ja lopulta poikaset saatiin ulos. Yksikään poikasista ei selvinnyt hengissä.

Yleensä synnytys kestää puolisen tuntia, mutta joskus poikasten välillä voi olla tunteja ja harvoin jopa päiviä.

Luonnossa kani synnyttää onkaloissa, joissa poikaset pysyvät lämpiminä pesässä. Kaniemojen ei ole tarvinnut kanniskella poikasia takaisin pesään. Siksi kotikanikaan ei kanniskele itse poikasia takaisin pesään.

Jos poikasia löytyy pesän ulkopuolelta, palauta ne kiireesti takaisin pesään.

Mistä tietää onko kaikki hyvin?

Parasta, mitä voi nyt tehdä kanien eteen, on antaa niiden olla mahdollisimman rauhallisessa ympäristössä.

Esimerkiksi olohuone, jossa ramppaa oman perheen lisäksi vieraita, ei ole rauhallinen ympäristö. Stressaantunut kaniemo voi syödä tai vahingoittaa muuten poikasiaan, joten kannattaa antaa kanien olla rauhassa.

Poikasia ei ole tarpeen käsitellä, mutta pesän voi tarkistaa kerran päivässä, jos epäilee, että emo ei hoida poikuetta. Jos poikaset tuntuvat lämpöisiltä, ne nukkuvat eivätkä ole ryppyisiä, niillä on todennäköisesti kaikki hyvin.

Ryppyiset poikaset tarkoittavat nälkiintyneitä ja kuivuneita poikasia. Jostain syystä ne eivät saa tarpeeksi ravintoa. Mikäli muita potentiaalisia kaniemoja ei ole lähettyvillä, pitää yrittää ruokkia poikasia itse.

Orpopoikaset ja käsiruokinta

Jos lähistöllä asuu muita kaniemoja, orpopoikaset kannattaa viedä sinne. Paras onnistumisprosentti tulee yleensä yhdistämällä vanhempia poikasia nuorempaan poikueeseen. Orpopoikaset kannattaa asettaa pesän alimmaisiksi ja nostaa emon omat poikaset pinon päälle.

Jos kaniemo hoitaa poikasiaan, ei ole mitään syytä ruokkia niitä käsin. Jos poikaset ovat jääneet orvoiksi tai jos ne ovat ryppyisiä, niitä voi ruokkia itse.

Kaninpoikasten ruokinta on haasteellista, sillä kaneille ei ole olemassa maidonkorviketta. Yleensä käytetään kissojen maidonkorviketta, mutta siinä on liikaa hiilihydraatteja ja liian vähän kaloreita. Kaninmaidossa on noin 14 % proteiinia, 11 % rasvaa ja 2 % hiilihydraattia.

Poikasia ruokitaan, kun ne ovat rauhattomia, tai kahdesta kolmeen kertaan päivässä. Tätä useammin ei kaniemokaan poikasia ruokkisi.

Terve poikanen imee itse maitoa pipetistä. Jos joudut ruuttaamaan maitoa poikasen suuhun, siinä on vaarana aspiroiminen eli sitä voi joutua keuhkoihin. Poikanen voi tukehtua tai sille voi tulla keuhkokuume.

Poikaset juovat 2-30 ml maitoa kerrallaan. Valmista jokainen maitosatsi erikseen ja vain vähän ennen ruokintaa. Neulottomien ruiskujen, pipettien ja muiden ruokintavälineiden tulee olla steriilejä.

Emon maidossa on rasvaa, jota kehittyvien poikasten suolisto kipeästi tarvitsee. Maidonkorvikkeilla syötetyt poikaset eivät saa tätä mikrobisuojaa ja ovat siksi alttiimpia tulehduksille.

Poikasten pitää pysyä koko ajan lämpiminä. Ruokintaa varten ne voi laittaa selälleen. Kaniemo ei pese poikastensa peppua ja alavatsaa ruokinnan jälkeen, joten sitä ei ole tarpeen tehdä ihmisenkään.

Jos olet ehtinyt tehdä näin aiemmin, ei hätää! Se ei ole haitallista. Muut eläinlajit tekevät näin, jotta poikasilta tulisi virtsaa ja ulostetta.

Parin viikon jälkeen poikasille voi tarjota terveiden aikuisten kanien umpisuolipapanoita, jos niitä on saatavilla. Noin 17 vuorokauden jälkeen aletaan syödä myös kiinteää ruokaa.

Lisääntymiseen liittyvää nippelitietoa:

• poikueen koko on yleensä 2-8
• syntymäpaino 40-100g
• emo ruokkii poikasia vain pari kertaa päivässä (noin 2-5 min ajan)
• silmät aukeavat 7 vrk iässä
• vieroitus 4-6 viikkoa
• luovutusikä noin 12 viikkoa
• sukukypsyys joko 4-5 kk iässä (kääpiörodut), 5-8 kk iässä (suuremmat rodut) tai kun kani on saavuttanut 70-75 % aikuisen kanin koosta
• kivekset laskeutuvat 10-12 viikon iässä
• urokset voi kastroida heti kivesten laskeuduttua (vaikutus alkaa vasta 4-6 viikon jälkeen kastroinnista eli sitä ennen uros voi vielä saattaa leikkaamattomia naaraita tiineeksi)
• naaraat voi steriloida 6 kk eteenpäin
• poikueita ei ole hyvä teettää alle 5 kk tai yli 3 vuoden ikäisillä naarailla
• naaras voi tulla uudestaan tiineeksi heti synnytyksen jälkeen, joten kannattaa erottaa uroskani tiineyden aikana naaraasta

P.S. Lähteenä käytin Molly Vargan toimittamaa kakkospainosta teoksesta Textbook of rabbit medicine 🙂 Lisätietoa on myös Kanikirjassa (sivuilla 27-33).

P.P.S. Poikasajan positiivisia kokemuksia ja laadukasta ravintoa ei voi kylliksi painottaa. Ne voivat vaikuttaa kaniin koko sen elämän ajan. Että ei mitään paineita 😉

Pähkinänkuoressa: Pidä kaneja vapaana, tarjoa niille virikkeitä ja anna niiden olla sisarusten ja emon kanssa mahdollisimman kauan. Toki sukupuolet pitää erottaa toisistaan ennen kuin urosten kivekset laskeutuvat. Hyvälaatuinen heinä on pääruokaa. Pidä siemenseokset ja jyvät pannassa, suosi laadukkaita pellettejä. Hedelmien ja esimerkiksi porkkanan sijaan tarjoile erilaisia yrttejä ja vihanneksia. Leikkauta kanit ajoissa.