Käyttäytyminen,  Ruokinta,  Sairaudet

Kanin megakoolon

Hei ja tervetuloa Puputädin kaniblogiin! Olen kirjoitellut paljon kanien sairauksista ja todennut monta kertaa, kuinka harmillisen vähän on tutkittua tietoa olemassa. Tämä pätee myös kanin megakooloniin. Sekin vähä tieto, mitä on olemassa, on yleensä englanniksi. Jos englanti ei suju, jää artikkelitkin lukematta ja tieto saamatta.

Mikä on megakoolon?

Kirjoitin Kanikirjaan megakoolonista, että ”RMS” eli ”rabbit megacolon syndrome” on harvinainen sairaus tai eri sairauksien oire kaneilla. Sen uskotaan olevan periytyvä ja esiintyvän erityisesti täplikkäillä valkoisilla kaniroduilla.

Tove sisarustensa kanssa, kuva Casper Tuominen.

Nimitys on hyvin kuvaava, koska RMS-kanin paksusuoli on todellakin laajentunut. ”Mega” tarkoittaa suurta ja ”koolon” paksusuolta.

Näin tästä omin silmin konkreettisen esimerkin. Harmi kyllä kyseessä oli juuri adoptoimani Tove-kani. Tästä syystä kerron samalla Toven tarinan, vaikka ihan kaikki ei megakooloniin liitykään.

Varoitus. Tämä artikkeli sisältää leikkauskuvia. Piilotin kuvat kuitenkin artikkelin loppuun, joten voit huoletta lukea eteenpäin, vaikka et haluaisi nähdä kuvia.

Tove eläinklinikalla.

Tove tulee taloon

Olin etsiskellyt Tuhto-kanille kaveria ja Facebookin rescuekani-ryhmästä löytyi sopiva kandidaatti. Tove asui Tampereella, kuten mekin ja oli pelastettu huonoista oloista. Elämänsä ensimmäiset kuusi kuukautta Tove eli tallissa muiden kanien kanssa. Ruuaksi kanit saivat hävikkiheinää, kasvisjämiä (mukana mm. sipulia) ja suuria määriä leipää. Vesi oli usein loppu.

Sattumoisin Tove oli syntynyt niihin aikoihin kuin Tuhton edellinen kumppani menehtyi. Väritys oli myös samanmoinen.

En siis etsinyt tarkoituksella Ruusaa muistuttavaa kania vaan kriteereinä oli pystykorvaisuus, pitkä kuono ja nuori ikä. Sijaintikin oli plussaa.

Keskustelin Toven sijaiskodin kanssa ja kerroin, millainen koti täällä odottaa. Kerroin, että mikäli kanit eivät tule toimeen, minun täytyy palauttaa Tove. Sovittiin, että tulen Tovea katsomaan ja vaihdetaan samalla kanien hajutilkkuja.

Oli tiedossa, että Tovella oli tassuissa luutumavirheitä, johtuen huonosta kasvuympäristöstä. Tove oli eläinlääkärin tarkastama ja yhdistelmärokotteen saanut. Alipainoinenkin ja sisaruksiaan pienempi, mutta sen arveltiin johtuvan vääränlaisesta ja huonolaatuisesta ravinnosta.

Kun näin Toven ensimmäistä kertaa, mielessä kävi, että väritys sopii megakooloniin. Sovittiin, että sijaiskoti tuo Toven eläinklinikalle parin viikon päästä. Samalla tehtäisiin luovutuspaperit ja sen jälkeen Tovella olisi sterilointi ja luuston röntgenkuvaus.

Case Tove

Koska Toven tassuissa oli luutumavirheitä, olin eniten huolissani röntgenkuvien tuloksista. Eivät ne normaaleilta näyttäneet, mutta ei mitään steriloinnin estävää kuitenkaan. Ennuste oli luuston puolesta ok.

Ennen sterilointia eläinlääkäri palpoi eli paineli Toven vatsaa ja tutki kanin päällisin puolin muutenkin. Hän huomasi, että vatsa oli epänormaali ja täynnä ulostemassaa. Ulostemassa oli kuitenkin pehmeää, joten leikkaus aloitettiin.

Olin sopinut oman työvuoroni eläinklinikalla niin, että pääsin seuraamaan leikkausta. Leikkauksen aikana huomattiin, että Toven suolisto ei ollut normaali vaan laajentunut (ks. kuvat artikkelin lopussa, jos kestät nähdä leikkauskuvia). Vatsaontelossa oli myös huomattavasti enemmän nestettä kuin kanilla normaalisti ja suoliston seasta löytyi hyytelömäisiä pieniä klönttejä, jotka yleensä kielivät suoliston tulehduksesta.

Ruoka oli maistunut hyvin ja kanilta oli tullut hyvä kasa papanaa. Toven papanat näyttivät kuitenkin tältä.

Megakoolon-kanin papanat ovat päärynänmallisia ja erimuotoisia.

Tove heräili hyvin anestesiasta, alkoi heti syödä, juoda, pissata ja papanoida. Lääkkeetkin neiti lipitteli erittäin hyvällä ruokahalulla aivan itse. Hyvä kun ei syönyt lääkeruuttaakin.

Steriloinnin jälkeen

Kun nyt oli selvää, että minulla on megakoolonia sairastava kani, aloin ottaa hoidosta enemmän selvää. Alkoi tuntua, että vaiva ei olekaan niin harvinainen kuin aiemmin olin luullut.

Tovella oli steriloinnista johtuen kipulääkitys ja suolistontoimintaa edistävä lääke muutaman päivän. Haava oli siisti ja leikkauksesta toipuminen vaikutti edistyvän.

Kiinnitin kuitenkin huomiota kanin tarjoilemiin kipuilmeisiin ja siihen, että vaikka ruokahalu oli paras mahdollinen ja papanaa tuli, Tove ei vaikuttanut hyvinvoivalta. Vatsa roikkui pallona koko ajan, loikkiminen oli välillä kipittelyä eikä Tove mielellään maannut vatsallaan. Jälkiviisaana voin todeta, että oli erittäin huono idea adoptoida kani samana päivänä kuin mille kanin sterilointi oli sovittu. En yhtään tiennyt, millainen Tove oli aiemmin ja mikä oli kanille normaalia.

Maatessaan Tove yritti joskus oikaista jalat pitkiksi, mutta ponkaisi siitä hyvin äkkiä pystyyn. Narskutteli välillä kuuluvasti hampaitaan.

Sitten alkoivat vatsavaivat. Tovella oli pari ummetusepisodia, jonka aikana otin kanin päiväksi töihin mukaan. Otettiin verinäytteitä ja Tove oli tipassa. Vointi alkoi kohentua, siitä oli selvä merkki se, kun Tove pätkäisi kanyylin itseltään pois.

Toven suolistoäänet olivat koko ajan niin äänekkäitä, että kuulin ne muutaman metrin päähän. Hän sai tulehduskipulääkettä ja ummetusepisodien sekä steriloinnin aikaan myös opioidia pistoksena. Lääkityksestä huolimatta Tove vaikutti kipeältä. Ilmeet olivat täysin samat ilman kipulääkettä ja kipulääkkeen kanssa. Kuitenkin kania lähestyessä Tove oli hyvinkin pirteä. Häntä varmasti ajoi loputon nälkä, kun mikään ruoka ei kunnolla imeytynyt.

Toven kipuilmeet, käytös ja tiedossa olevat sairaudet huomioon ottaen oli lopulta vain yksi vaihtoehto. Ystävällinen eläinlääkäri, jolle olen valtavan kiitollinen, tuli meille kotiin ja nukutti Toven ikiuneen. Pikkuneiti söi viimeiseen asti heinää ja nukahti lopulta heiniensä päälle. Olin ja olen edelleen niin pahoillani siitä, että tämä pieni ihana sielu ei saanut elää.

Kasvattajalla on suuri vastuu eläimistään eikä kaneja tulisi koskaan astuttaa puutteellisin tiedoin ja taidoin.

Tove ja Tuhto aitakaveruksina.

Toven avaustulokset

Kannatan eläinten lähettämistä avaukseen, jos on yhtään epäselvyyttä sairaudesta tai sen aiheuttajista. Jos vain suinkin mahdollista, tulokset kannattaa myös julkaista. Kysy kuitenkin julkaisuun ensin lupa Ruokavirastolta.

Tässä tapauksessa kuolinsyy oli selvä, koska kyseessä oli eutanasia, mutta megakoolon ja esimerkiksi Toven luusto kaipasivat lisäselvitystä.

Luusto

Luustosta raportissa todetaan, että Legg-Perthes-tautiin (reisiluun pään verenkiertohäiriö) viittavia muutoksia ei löytynyt. ”Luissa ei silmämääräisiä muutoksia, luusto konsistenssiltaan iänmukainen.”

Suolisto

Suolistosta raportissa todetaan, että Tovella oli ”krooninen suolistotulehdus ja bakteeriepätasapainoon (nk. dysbioosi) viittaavat muutokset”. ”Autolyysi, paikoin erottuu voimakas krooninen lymfoplasmasytäärinen ja heterofiilinen enterokoliitti, runsaasti bakteerimassaa.”

Avausraportissa ei mainita megakoolonia, koska megakoolon on kliininen diagnoosi. Tämä tarkoittaa sitä, että eläinlääkäri tekee diagnoosin vastaanotolla, kanin eläessä. Patologi ei voi nähdä samaa laajentunutta paksusuolta (suoliston pilaantuminen) tai suolen liikkumista kuolleesta eläimestä.

Raportin tulehdussolukuva sen sijaan selittää megakoolonia. Otteita avauskertomuksesta:

”Pinnalliset imusolmukkeet normaalit, suoliliepeen imusolmukkeet lievästi prominentit.”

”Ruokatorven kaudaaliosa lähellä mahanporttia hieman samea limakalvoltaan. Mahalaukku suuri, täynnä kiinteähköä ruokasisältöä, limakalvolla ei merkittävää, haima punertava. Suolistossa kohtalaisesti sisältöä, duodenumissa sisältö vetistä ja veristä, jejunumissa ja ileumissa kiinteämpää, cecum laaja (läpimitta n. 4 cm) ja sisältö todella kuivaa raemaista, proksimaalinen colon silmämääräisesti normaali, distaalinen colon kohtalaisen täynnä kiinteitä papanoita lisääntyen kohti rektumia, suoliston limakalvoilla ei erityistä. Suolistonäytteessä duodenumista havaitaan punasoluja, kaudaalisemmasta intestinumista ei juuri ollenkaan hiivoja (muutamia yksittäisiä).”

Maksa

Tuloksista käy ilmi, että Tovella oli lisäksi ”synnynnäinen maksan rakenteellinen verisuoniston kehityshäiriö, nk. mikrovaskulaarinen dysplasia, — kohtalainen krooninen lymfoplasmasytäärinen ja lievästi heterofiilinen kolangiohepatiitti.” Toven maksassa oli ”tasaista värinmuutosta ruskeaan ja vaaleaan vyöhykemäisesti, pernassa, munuaisissa ja alemmissa virtsateissä ei silmämääräisiä muutoksia.”

Tovelta katsottiin mm. maksa-arvot kanin vielä eläessä. ALAT oli 146 eli korkea. Tove oli kuitenkin saanut meloksikaamia leikkauksen vuoksi aiemmin.

Pilvi Lassilan toimittaman teoksen (s. 195) mukaan kanin viitearvot ALAT-arvolle ovat 27-72. 

Aivot

Lisäksi Tovella oli ”aivoissa Encephalitozoon cuniculi -sieni-infektiolle tyypillinen tulehdus”. Silmämääräisiä muutoksia aivoissa ei ollut, mutta mikroskooppi paljasti kohtalaisen encephalitozoonoosille tyypillisen multifokaalisen kroonisen granulomatoottisen enkefeliitin.

Megakoolon-kanin vastustuskyky on paljon terveitä kaneja alempi. Tämä oli tiedossa, mutta silti E. cuniculi oli yllätys.

Ruokavirastosta kerrotaan, että nykytietämyksen mukaan mikään muu kuin E. cuniculi ei aiheuta kanilla tällaista aivotulehdusta. Siksi avauksessa ei ollut tarpeen etsiä kroonisista tulehduspesäkkeistä E. cuniculia ja varmentaa, että kyse todellakin olisi tästä taudinaiheuttajasta.

Kilpirauhaset

Kilpirauhasissa oli ”muutamia yksittäisiä mikrokystia, rauhasrakenne normaali”. 

Ruokaviraston mukaan vain mikroskoopilla todettavat kilpirauhasen yksittäiset kystat ovat yleinen sivulöydös eläinten ruumiinavaustutkimuksissa. Löydöksellä ei tyypillisesti ole merkitystä, kun muu rauhaskudos todetaan normaaliksi rakenteeltaan (kuten Toven raportissa todetaan).

Tämä on mielenkiintoista, koska megakoolon on joissain tapauksissa yhdistetty alhaiseen T3-kilpirauhashormoniin. Tovelta ei katsottu eläinklinikalla kilpirauhasarvoja, mikä on näin jälkeen päin ajatellen sääli. Niille ei kuitenkaan Toven eläessä ollut tarvetta, kun vatsaongelmat menivät edelle.

Mistä tunnistat megakoolon-kanin?

Päärynänmuotoiset papanat. Väritys. Roikkuva pallomaha. Sisaruksiaan pienempi koko. Kuuluvat suolistoäänet. Siinä muutama tuntomerkki.

Megakoolon-kanin erimuotoisia papanoita.

Jos kanin väritys on täplikäs valkoinen ja sillä on oireita, kyse on todennäköisesti megakoolonista. 

Poikasten teettäminen kolmiväristen, viittakuvioisten, dalmatialaisten ja perhoskuvioisten kanien kesken voi olla riski, tosin tästä ei ole olemassa täyttä konsensusta tutkijoiden, eläinlääkäreiden ja kasvattajien välillä. 

Kk/Kk-genotyypin kanilla on usein kuvio kuonossa, silmärenkaat, värilliset korvat ja katkonainen selkäjuova. Kani on siis muutoin valkoinen.

Kannattaa käydä kaneista tietävän eläinlääkärin vastaanotolla saamassa diagnoosi, koska muuten lääkitys jää saamatta. Suolistontoimintaa edistävät lääkkeet ja tulehduskipulääke ovat kaikki reseptilääkkeitä. Niitä ei saa ilman eläinlääkärikäyntiä.

Alhainen kilpirauhashormoni T3 on joissain tapauksissa yhdistetty megakooloniin. Kenties kilpirauhasarvojen tsekkaaminen verinäytteistä voisi olla yksi apukeino diagnostiikassa.

Megakoolon-kanin lääkearsenaali

Megakoolon-kaneille on yleisesti (ainakin maailmalla, ei vielä ehkä Suomessa niinkään) käytössä sisapridi, joka lisää ylemmän maha-suolikanavan liikkuvuutta. Sisapridin kauppanimi on Suomessa artikkelin kirjoitushetkellä Gasprid. Sen lisäksi saatetaan käyttää Primperania, joka on metoklopramidin kauppanimi. Ihmisillä Primperania käytetään pahoinvoinnin hoitoon, kaneilla lisäämään suolistokanavan liikettä.

Monet kaneille määrättävistä lääkkeistä ovat off-label eli jotain muuta kuin mitä pakkausselosteessa sanotaan. Hyvin harvat lääkkeet on juuri kaneille tarkoitettuja ja testattuja. Siksi ainoan saatavilla olevan sisapridinkin annostus on vähän niin ja näin, kun kääpiökokoiselle kanille yhtä tablettia pitää pilkkoa moneen osaan. Tabletteja ei ole tarkoitettu pilkottaviksi, joten ei voi olla satavarma, paljonko lääkeainetta eksyy kuhunkin annokseen. Tai kauanko tabletti säilyy rikottuna. Siksi lääkkeen teho saattaa kärsiä.

Gaspridin ja Primperanin lisäksi megakoolon-kaneilla käytetään tulehduskipulääke meloksikaamia (kauppanimiä Metacam, Meloxidyl, Loxicom, Meloxoral). Meillä Meloxidyl ei auttanut ollenkaan. Jälkiviisaana olen pohtinut, olisiko vatsakipulääkkeenä käytetty Litalgin voinut toimia paremmin.

Oli miten oli, taudinkuvaan kuuluu lääkeannosten nostaminen ja yleistyvät ummetusepisodit, jotka lopulta voivat koitua kanin kuolemaksi. 

Aiemmin mainittujen lisäksi, jotkut eläinlääkärit käyttävät myös laktuloosia tai närästyslääkettä. Huom! Älä koskaan anna kanille ihmisten lääkevalmisteita ilman eläinlääkärin määräystä!

Kuitulisää tai maitohappobakteeria käytetään joskus, mutta osalla ne voivat pahentaa oireita. Megakoolon on siitä vaikea sairaus, että ei ole olemassa yhtä ja oikeaa lääkitystä. Mikä toimii yhdellä, ei toimikaan toisella.

Megakoolon-kanin ruokavalio

Ei mitään sokerista, koska megakoolon-kanin suolistofloora on muutenkin epätasapainossa. Enemmän tuoreruokaa kuin normaalisti, jotta kuiva ja normaalia kookkaampi ulostemassa pääsee ulos. Timotei-pohjaisen pelletin tilalle kenties sinimailasta sisältävä pelletti. 

Vitamiinilisät voivat olla paikallaan, sillä megakoolon-kani ei saa imettyä ravinnostaan tarpeeksi ravinteita. 

Tove vaikutti kroonisesti aliravitulta, vaikka sai kanille sopivaa ravintoa elämänsä loppupuolella useita kuukausia. Ruokaviraston raportin mukaan ”kani on lihaksistoltaan kohtalaisesti kehittynyt ja rasvavarastot
ovat vähäiset.”

En muista, että Tovelta olisi koskaan tullut umpisuolipapanaa. Ainakaan sitä ei näkynyt vessalaatikolla tai lattialla enkä koskaan nähnyt Toven kumartuvan syömään papanaa suoraan peräaukoltaan. Ehkä hän ei olisi siihen pystynytkään, kun pallomaha oli tiellä.

Jos kani ei syystä tai toisesta syö umpisuolipapanaa, sillä jää paljon ravinteita saamatta.

Lopuksi

Tove kuului perheeseeni lopulta vain pari viikkoa. Näiden parin viikon ajalta eläinlääkärikulut olivat muutamia satoja euroja. Siihen päälle Ruokaviraston lasku, koska halusin ehdottomasti tutkituttaa, mitä kaikkea tämä maailman ihanin pieni kani oli kantanut mukanaan. Avausraportin mukaan Tovella ei koskaan edes ollut mahdollisuutta.

Tarkkaile kanin käyttäytymistä (lisää kipuilmeistä) ja siivoa vessalaatikko päivittäin, jotta tiedät millaista papanaa kanilta tulee.

On spekuloitu, että kaikilla täplikkäillä valkoisilla roduilla olisi jonkinlaista taipumusta vatsavaivoihin. Minulla on ollut kaksi tämänväristä kania, ja kummankin vei vatsavaivat. Entä onko megakoolon kanilla syntyessään, vai johtuuko se esimerkiksi toistuvista ummetusepisodeista?

Tiedä mitä adoptoit. Tiedä mitä luovutat eteenpäin. Ja etenkin: tiedä mitä kasvatat.

Huom! Kaikilla kaneilla tulee joskus erimuotoista papanaa (vrt. kuiva pyöreä papana ja rypälemäinen umpparipapana) eikä se tarkoita, että kanilla olisi megakoolon. Jos kanilla tulee lähes päivittäin tai viikoittain päärynäpapanaa ja jos muutkin tuntomerkit sopivat, vie kani eläinlääkäriin.

Artikkelikuvaa lukuun ottamatta kaikki kuvat on minun ottamiani. Kiitos minua auttaneille eläinlääkäreille, klinikkaeläinhoitajille, Casperille sekä Ruokavirastolle yhteistyöstä! Tämä teksti (ilman leikkauskuvia) on julkaistu osittain muokattuna Suomen Lemmikkikanit ry:n jäsenlehti Papanaattorissa (vuoden 2022 neljäs numero).

Lähteitä ja lisälukemista:

Bödeker, D. et al (1995). Pathophysiological and functional aspects of the megacolon-syndrome of homozygous spotted rabbits. Lainattu 11.11.2022: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/8822192/

Fontanesi, Luca et al (2014). The KIT Gene Is Associated with the English Spotting Coat Color Locus and Congenital Megacolon in Checkered Giant Rabbits (Oryctolagus cuniculus). Lainattu 11.11.2022: https://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0093750

Lassila, Pilvi (toim. 2017). Poskipusseja, suomuja ja siipisulkia. Pienten ja eksoottisten seuraeläinten hoitotyö. Helsinki: Opetushallitus.

Ruokaviraston avausraportti Toven jäännöksistä (2022).

Stapleton, Nadine (2017). Megacolon. Rabbiting On -lehden numero Spring 2017. https://rabbitwelfare.co.uk/wp-content/uploads/2013/05/RO-Spring-17-Megacolon.pdf

Tomlin, Dani (2017). Megacolon In The Domestic Rabbit. Bunny Mad! -numero 27 Spring 2017.

Tässä leikkauskuvia:

Toven suoliston seasta löytyi kuvassa näkyvää (punaisella ympyröity) limaa, joka on merkki tulehduksesta.

Yllä on megakoolon-kanin laajentunut suolisto. Kun vertaat sitä alla olevaan terveen kanin normaaliin suolistoon, ero on huomattava.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.