Kanivinkit,  Käsittely

Karvanlähdön aika

Oikein mukavaa sunnuntaita! Kaniperheeni jäsenillä on huomattavissa karvanlähtöä, joten nyt on hyvä aika kirjoitella säännöllisestä kanien harjaamisesta ja muutenkin turkin hoidosta.

Karvanlähtöä on monenlaista. Joillakin se on maltillista, toisilla se lähtee yhtäkkiä tuppoina, kuten artikkelikuvan Poppanalla. Karvanlähtöä ei kannata jäädä kauaa katselemaan vaan tarttua heti turkinhoitovälineisiin. Hidastunut suolistontoiminta kolkuttelee koko ajan ovella, jos turkkia ei säännöllisesti harjaa. Kani pesee itsensä monta kertaa päivässä ja myös kaveria pestään. Siinä jää melkoiset määrät irtokarvaa suolistoon. Kaikkea ei kaninkaan vatsa sulata, joten miksipä ei välttäisi kalliita eläinlääkärikäyntejä yksinkertaisesti hoitamalla kanin turkkia riittävän usein. Lisäksi hidastunut suolistontoiminta on kivuliasta kanille ja voi johtaa jopa kuolemaan.

Kun on karvanlähtö käsillä, otan nämä aseet käyttöön:

DSC_0512

Siinä näkyy kaksi erilaista tiheäpiikkistä metallikampaa, vaaterulla ja tylppäkärkiset sakset. Pienin metallikampa ja sakset olivat oikeastaan leijonanharjaksille tarkoitettu, mutta säilytän niitä takkuja varten. Angora on tietysti oma lukunsa, mutta jos turkki on pitkää ja helposti takkuuntuvaa, pitää kammata useammin. Lyhytkarvaisia harjailen karvanlähdön aikaan useammin, muutoin vain kynsienleikkuun yhteydessä.

Aiemmin harjausarsenaaliin kuului myös sellainen trimmausveitsi, mutta siitä olen näemmä luopunut, kun ei löytynyt samasta paikasta enää. Minulla oli joskus myös trimmaussetti, jonka ostin Lidlistä. Nyt kaikki kanini ovat lyhytturkkisia, joten setillekään ei ole ollut tarvetta.

Jos huomaat takun, jota ei saa harjaamalla auki, laita kampa saksien ja ihon väliin. Kun leikkaa kamman päältä, ei voi vahingossa lohmaista saksilla kanin herkkää ihoa. Kyllä siitä vekki tulisi kumminkin, koska iho on niin hauras eikä maailman kimmoisin. Kuvassa näkyvää pienempää kampaa käytin leijonanharjaksien harjaksien ja muutenkin pään harjaamiseen.

Silloin kun minulla oli koira, käytin aluksi karstaa. Sittemmin luin, että se vain rikkoo päällikarvan rakenteen eikä edes pääse käsiksi pohjavillaan (jota collieilla kuitenkin kiitettävästi on). Tästä syystä en niitä ole kaneillakaan käyttänyt. Sama juttu vauvanharjan kanssa, ei sillä saa harjattua kuin ehkä vähän irtokarvaa kanista tai marsusta.

Muutama vuosi sitten Suomenkin markkinoille löysi tiensä furminaattori. Itse en sellaista ole vielä kokeillut, mutta kuulisin mielelläni käyttökokemuksia, jos joku on sellaista kaneilla käyttänyt 🙂

Ostin kerran pienen kumisuan, mutta en saanut sillä kanista kovin hyvin irtokarvaa. Siis se pehmeä ja lötkö suka, johon saa käden pujotettua. Sellainen voisi kuitenkin olla vaihtoehto jollekin lyhytkarvaiselle kanille. Kumisukaa olen kyllä aiemmin hevosilla käyttänyt ja niillä se toimi hyvin. Ehkä kääpiökokoinen kani vain on niin pieni, että pieninkään kumisuka ei ole riittävän pieni kanille.

Mitä varten vaaterulla? No, kaneilla lähtee karvaa myös päästä. Pienen hermeliininkin pää on niin pieni, että sitä on paha kammata. Niinpä nypin pahimmat tupot käsin (varovasti, jotta en vedä herkkiä tuntokarvoja) ja sitten vetäisen otsan ja korvien päältä vaaterullalla. Rullan liimapintaan jää aika tehokkaasti loput irtokarvat. Tällä Poppiksella sattuu myös olemaan ulkonevat silmät, joihin kaikki irtokarva möllöinä kerääntyy. Siis ihan keskelle silmää.. Ne voivat tehdä haavoja silmiin, joten minulla täytyy aina olla kaapissa kosteuttavia silmätippoja, joilla möllöt saa pois mahdollisimman pian.

Vaaterullaa muistuttavana vinkkinä olen lukenut, että kastelee kätensä vedellä ja sitten silittää kania, jolloin siihen jää irtokarvoja, mutta myös kanin turkki jää kosteaksi. Tätä siis on käytetty arkojen kanien kanssa, jotta on ohimennen pystytty poistamaan edes vähän irtokarvoja. Sanoisin kuitenkin, että harjaaminen on pakko tehdä, oli kani arka tai ei. Tilanteesta vain pitää tehdä mahdollisimman rauhallinen ja niin miellyttävä kuin se voi makupalojen kera olla.

Kukaan kaneistani ei erityisesti pidä harjaamisesta tai muustakaan pakollisesta käsittelystä. Se on kuitenkin tehtävä säännöllisesti ja jos olet kasvattaja tai saanut kanit poikasina, totuta ihmeessä ne heti käsittelyyn (kynsienleikkuu ja harjaus). Anna makupaloja ja tee kiinniottotilanteesta mahdollisimman rauhallinen. Jos kani rimpuilee kovasti, laske se takaisin maahan. Tasoille hyppiviä ja rimpuilevia kaneja voi viedä esimerkiksi vessaan ja tai kylppäriin harjattaviksi. Siellä voi välillä päästää kanin loikkimaan, mutta kuitenkin niin, että kani on helppo saada takaisin syliin. Miksi juuri tasoille hyppivät kanit? No, sellaista kania ei pelota hypätä esimerkiksi sohvalta alas heti kun silmä välttää. Sen jälkeen olisi taas sama kiinniottoruljanssi edessä. Ei hyvä.

Joskus joku voi erehtyä luulemaan, että omia kaneja on helppo käsitellä. Niin kuin esimerkiksi minä vuosia sitten toisen ja kolmannen kanini kanssa.. Kyse olikin vain siitä, että kanit olivat liian peloissaan liikkuakseen, kun ensimmäisen kerran lyhensin heidän kynsiään. Tätäkin on hyvä tarkkailla, jotta ei tee ensimmäisistä käsittelykerroista liian pitkiä. Jos kani on paniikissa, ei se huoli makupalojakaan. Niitä olisi tärkeä antaa käsittelyn lomassa. Samoja makupaloja pitäisi antaa muulloinkin, jotta kani ei ala yhdistää tiettyä makupalaa esimerkiksi harjaamiseen.

3 kommenttia

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.