Kynsienleikkuun sietämätön vaikeus

Huh, tänään oli vuorossa kanien kynsienleikkaus. Mikä siinä onkin, että omien kanien kynnet on vaikea leikata, mutta muiden sujuu helposti? Ehkä se, kun vieraampaa kania ei tunne, niin käsittely on kenties varmempaa kuin omien kommervenkit tietää jo melkein etukäteen. Mutta hei, se on jo puoli voittoa, kun saa kanin ensin kiinni! Tänään meni vähän alle tunti kolmen kanin kynsienleikkuussa. Onneksi peippojen kynsiä ei tarvi leikata.. Lupasin aiemmin kertoa käsittelyvinkeistä, joten tässä niitä tulee 🙂

Jos sinulla on sellainen kani, jota ei helposti saa kiinni, on parempi odottaa, että kani menee esimerkiksi kantokoppaan, jolloin voit nostaa koko kantokopan kaneineen vaikka vessaan. Olettaen siis, että kanisi on kuten Ruusa ja Tuhto, eli eivät pysyisi ikimaailmassa missään sohvalla tai sängyn päällä käsittelyn ajan. Siispä, vie kantokoppa vaikka vessaan, siellä ei yleensä ole johtoja lattialla ja tila on sopiva, jotta kani pääsee välillä loikkimaan, mutta sen saa helposti uudestaan syliin. Istuudu lattialle esimerkiksi peiton kera. Jos mahdollista, vältä kanin nostamista häkistä. Kynsienleikkuu on kuitenkin pakollinen toimenpide eikä siinä voi aina mennä täysin kanin ehdoilla. Tarkoitan tällä siis sitä, että jos kanilta kysytään, kynsiä ei ikinä milloinkaan tarvi leikata. Ulkotarhassa asuvat saattavat onnistua kaivelemaan kuoppia niin, että kynnet kuluvat itsestään, mutta eipä sisäkanien elämä kuluta niitä tarpeeksi. Myös anturakynsi pitää leikata. Niitä on kussakin etutassussa yksi ja ne ovat usein vähän piilossa. Jos jättää aina anturakynnet leikkaamatta, kynsi voi tarttua johonkin ja aiheuttaa pysyvän vamman tai se voi kasvaa niin pitkäksi, että lävistää ihon. Omien kanien kynsiä lyhennän kerran kuussa, mutta tässä kannattaa vähän seurailla kynsien kulumista ja lyhentää niitä tarvittaessa useamminkin.

Helposti kiinniantavan kanin saa syliinsä, kun nostaa sen vain lattialta tai houkuttelee syliinsä herkuilla, mutta yleensä kani arvaa aikeesi ja loikkii karkuun. Kania ei saa jahdata, joten jos karkuun mennään kovallakin innolla, kokeile myöhemmin uudelleen. Tärkeintä on, että pysyt itse rauhallisena, sillä eläin vaistoaa hermostumisen ja hermostuu itsekin.

Nykytietojen valossa kania ei kannata koskaan laittaa selälleen (se koetaan hyvin stressaavana, kani leikkii kuollutta) vaan pyydä vaikka toista pitämään kania sylissä sillä välin, kun itse leikkaat kynnet. Toinen käsi pepun alta niin että jaloista on tukeva ote, ja toinen käsi etutassujen ympärille. Kanin selkä on vatsaasi vasten ja kani on pystyasennossa. Jos ei ole ketään pitelemässä kania, voi vaikka nostaa kanin viereensä tai syliin ja siitä omaa asentoaan muuttelemalla leikata kynsiä yksi kerrallaan. Tassua nostetaan varovasti niin, että sakset menevät kynsien ympärille. Lyhennä päitä varovasti, ei kannata humpsaista liikaa kerralla. Jos verta tulee, sitä voi tyrehdyttää painamalla vuotokohtaa kankaan välissä olevalla jääpalalla tai pyyhkiä kylmällä vedellä. Peruna- tai maissijauho voivat imeä verta sen verran, että vuoto tyrehtyy nopeammin. Suoneen osunut leikkauspinta on kipeä, ja jos tuntuu, ettei verentulo lakkaa, soita eläinlääkärille.

Omille varaan aina kurpitsansiemeniä herkkupaloiksi, joita annan käsittelyn lomassa. Juttelen myös rauhallisesti samalla ja välillä peitän kanin silmät, jos tuntuu, että kani alkaisi kohta rimpuilla. Jos kani rimpuilee kovasti, päästä se välillä pois sylistä ja yritä hetken päästä uudestaan.

Pienenä vinkkinä aloitteleville kynsienleikkaajille: pue yllesi pitkähihainen paita ja paksut housut. Vastalyhennetyt kynnet ovat yllättävän terävät ihoa vasten.. Nimimerkillä ”Kissojako täällä asuu?” Kehottaisin myös hankkimaan teippiharjan tai vastaavan, sillä etenkin karvanlähtöaikaan vaatteet saavat mukavan kaninkarvakuorrutteen. Kantokoppaan on hyvä totuttaa kanit jo hyvissä ajoin ennen käsittelyä. Kantokoppaan voi piilotella herkkuja ja se voi toimia piilopaikkana. Tällöin siitä ei tule kanille pelkästään negatiivisia kokemuksia. Ensi kuussa taas uudestaan!