Virikkeitä kanille: kani valjaissa

Moi! Kaneistani Tuhto täyttää tänä vuonna 6 vuotta ja Ruusa 4 vuotta. Kumpikin tykkää, kun ympäristöön tulee vähän uutta virikettä. Moni aiempi kanini saattoi stressata uusista jutuista (kuten esim. Poppana), mutta tämä nuorin parivaljakko virkistyy. Tietysti Tuhto on melko arka, joten muutokset eivät saa olla kamalan radikaaleja. Esimerkiksi kanihuoneen sisustuksen osittainen vaihtaminen on ok. Ulos vieminen ei ole ok.

Ruusa on kaikista kaneistani kekseliäin ja tarvitsee siksi myös paljon puuhaa, ettei tylsisty. Pelkät nakerteluoksat ei riitä vaan täytyy tarjota erilaisia kaivelumahdollisuuksia ja vaihdella tavaroiden paikkaa lähes päivittäin.

Yöksi laitan vähän erilaisen järjestyksen kuin mitä päivällä. Iltaisin kanit saavat rallitella ja hengailla koko asunnossa (lemmikkihoitolatilaa lukuun ottamatta). On peittoja, hiekkalaatikko kaivelua varten (lasten hiekkalaatikkoon tarkoitettua hienoa hiekkaa kissanvessassa), mökkejä, namipiiloja, erilaisia oksia ja tasoja. Sekä Ruusa että Tuhto tykkäävät tähystellä korkealta, joten tasot ja kiipeilytelineet ovat ahkerassa käytössä.

Meillä on kissoille tarkoitettuja leikkitunneleita ja uusimpana ”tunnelina” saamani käytöstä poistettu pyykkikoppa, jonka laitoin lattialle kyljelleen. Pari viikkoa se sai olla melko rauhassa, kunnes pohjaa oli nakerreltu niin, että siitä tuli ylimääräinen oviaukko 😀 Tätä koko ajan odotinkin, joten kävin vain siivoamassa kankaanpalaset pois sitä mukaa kun niitä syntyi, ettei niitä niellä.

Laitoin toiselle puolelle raffianarua, jota voi sekä kaivella että nakertaa. Sekin on kestänyt viikkoja ja sinne on voinut heitellä pellettiä iltaisin. Pyykkikoppa saa olla kanien käytössä niin kauan kuin se pysyy yhtään kasassa. Tänä aamunakin Tuhto istuskeli sen päällä, vaikka luulin, ettei pyöreän korin päällä pysy kukaan pystyssä. Vaan kääpiöjänispä on niin keveä ja ketterä, että ei näköjään ole ongelmaa 🙂

Miten kani voi nauttia ulkoilmasta?

Olen vienyt ulos valjaissa lähes kaikkia kanejani: Puputtia, Tupunaa (artikkelikuvassa oleva leijonanharjas, eleistä huomaa, että pelottaa), Poppanaa, Hiljaa ja Tuhtoa. Kukaan ei arvostanut toimitusta. Ei sitten yhtään. Jänskätti liikaa. Ja ihmetytti, mikä kumma pitelee kiinni vartalosta niin, että tuntuu oudolta.

Mulla ei ole ollut mahdollista rakentaa ulos kanitarhaa, joten valjasulkoilu on parvekeulkoilun ohella ollut ainoa vaihtoehto päästää kanit nauttimaan auringonvalosta ja nurmikosta. Tuhto pelkäsi parvekkeella, joten en ole vienyt kanipoikaa sinne uudestaan.

Parveke ei ole lasitettu ja seeprapeipot ovat asunnossa vapaana, joten ovea ei ole voinut pitää auki ja antaa kanien totutella itsekseen ja omassa tahdissa, esimerkiksi herkkupalojen avulla. Kanin pyydystäminen ja sylissä väkisin ulos kantaminen ei tietenkään saa aikaan positiivisia reaktioita.

Ruusa-kani valjaissa

Lyhennän kanien kynsiä kerran kuussa. Sitä varten kumpikin pitää saada kiinni. Jos kanit ehtivät huomata, että yritän heitiä pyydystää, etenkin Ruusa saa slaagin. Äkkiä karkuun! Mutta pakko kynnet on silti leikata. Näin oli viime viikonloppunakin ja mietin siinä samalla, että nyt olisi hyvä hetki kokeilla valjaita Ruusalle.

Ruusa on melkoinen hulivili, joten valjasulkoilu on pelottanut mua siitäkin syystä, että kanineiti saattaisi karata. Entäs jos Ruusa syö valjaansa tai rimpuilee itsensä vapaaksi? Kun ei Ruusaa saa sisälläkään kiinni, miten se olisi mahdollista ulkona?

Ei auttanut kuin kokeilla vanhoja valjaita Ruusalle. Säädin hihnat isommiksi ja seurasin, yrittääkö Ruusa heti vapauttaa itsensä. Ei yrittänyt. Sitten vain kani kantokoppaan ja ulos ensimmäistä valjasulkoilua kohti! Ei puhelinta mukaan, koska Ruusa tarvitsisi kaiken huomion enkä voisi millään yrittää kuvata reissua.

Ruusa on sen verran reipas kani, että loikki melkein heti kantokopasta pois ja haisteli maata. Pidin kantokopan koko ajan lähellä, jotta olisi piilopaikka, minne voi piiloutua. Korvat höröllä Ruusa haisteli ulkoilmaa, mutta painautui heti maata vasten kun naapuri käveli kauempaa ohi. Okei. Vähän jänskättää kuitenkin.

Ruusan tassut eivät ole tottuneet maahan vaan puhtaaseen lattiaan, joten tassuja piti tietysti pestä. Mutta sitten Tuusannuuska huomasi, että tässähän kasvaa suoraan nenän alla ihan tuoretta nurmikkoa. Ei muuta kuin maistelemaan! Tänä keväänä ei vielä kauheasti ole saanut ulkoa hortaa, joten onneksi ei kovin paljon yrittänyt tuoretta vedellä nassuun 🙂

Tuohon suoraan talojen eteen ei ulkoiluhetkellä paistanut aurinko, joten kannoin Ruusan myös aurinkoisemmalle ruohikkoalueelle. Polvistuin hengaamaan siihen viereen. Kun näytti siltä, että haistelut oli haisteltu ja Ruusa loikki takaisin koppaan sekä alkoi myös ihmetellä valjaitaan, mentiin takaisin sisään. Valjaat pois ja taas oli tuttu ympäristö 🙂

Olisi tietysti ollut kiva, jos sekä Tuhto että Ruusa voisivat loikiskella ulkona, mutta Tuhtoa tosiaan jänskättää liikaa. Ruusa taas pärjää hetken ainoana kaninakin. Illalla tyyppi kellahteli autunaana kyljelleen, että taisi olla mieluinen ulkoilu 🙂 Ihan heti ei kuitenkaan kokeilla uudestaan, koska se kiinniottotilanne ei ole mieluisa.

Millaiset valjaat sopivat kanille?

Olen kokeillut näitä kuvissa näkyviä melko ohkaisia valjaita. Pientä fleksiäkin on kokeiltu, mutta sitä en suosittele. Kanit ovat luonnostaan arkoja eläimiä eivätkä yleensä tottuneet valjasteluun.

Fleksi pitää jännitettä yllä, kun se kiskoo kania omaan suuntaansa. Siitä lähtee myös ikävää ääntä, kun remmiä vapauttaa ja laittaa lukkoon. Jos fleksi vielä sattuisi tippumaan maahan, kani pelästyisi ja lähtisi karkuun. Fleksi tietysti perässään ja sen jälkeen tuskin olisi asiaa ulos. Jos siis kania saisi koskaan enää kiinni.

Tarkista lukitussysteemi ja koko valjaat ennen kuin lähdet niiden kera ulos. Hihnaksi käy myös vahva naru, joka olisi kuitenkin myös kevyt.

Millaista kania voi viedä ulos valjaissa?

Vaikka ulkoilu olisi omasta mielestäsi kuinka mukavaa, täytyy aina miettiä asia kanin kannalta. Tykkääkö se siitä? Kanin eleet ovat todella hienovaraisia eikä suurtakaan pakokauhua välttämättä osoiteta millään muulla tavalla kuin kököttämällä paikallaan korvat selkää myöden, nenän limakalvot vilkkuen tihentyneestä hengityksestä johtuen. Sydän voi lyödä tuhatta ja sataa.

Valjasulkoilua varten suosittelen valkkaamaan rauhallisen ja kanin näkökulmasta turvalliselta vaikuttavan paikan. Vältä aukeita paikkoja. Kasvillisuus tuo turvaa eläimelle, joka näkee yhdellä vilaisulla kauaksi, melkein joka suuntaan, ja kuulee kilometrien päästäkin kantautuvia ääniä.

Ulkoilu voi olla kanille niin stressaavaa, että sen jälkeen on lähdettävä eläinlääkäriin kun papanaa ei tule eikä kani syö. Stressille altistaminen heikentää ylipäätään koko kanin terveydentilaa ja jatkuva stressi voi näkyä lopulta jopa sydänsairautena.

Valjaita kannattaa kokeilla ensin sisällä ja totuttaa kani niihin vähitellen. Haasteena voi olla ylimääräinen käsittely, jos kani ei ole siihen tottunut. Tällöin pitää ensin luoda luottamusta kanin ja sun välille. Uutta perheenjäsentä ei kannata viedä valjastelemaan heti.

Jos kani alkaa valjasulkoilun aikana nopeasti puuhastella normaalisti ja uskaltaa liikkua itse, voi ajatella tapahtuman toistamista.

Huom! Suuret lämpötilaerot eivät tee hyvää esimerkiksi kanin ruuansulatukselle, joten en veisi omia kaneja lumihankeen. Jos ulkona on pakkasta ja sisällä noin 20 astetta lämmintä, ero on liian suuri. Sateisella tai kovin helteiselläkään säällä ei valjasulkoilua kannata yrittää.

Valjasulkoilun sijaan voit tuoda kanille ulkomaailman antimia hortan eli tuoreruuan muodossa. Olen myös joskus istuttanut nurmikkoa savilautaselle 🙂