Sairaudet

Ruusa-kanin suolitukos

Suolitukos on jokaisen kaninomistajan painajainen. Meillä tämä painajainen iski pari viikkoa sitten. Lähdin lauantai-aamuna normaalisti töihin. Aamulla kanit käyttäytyivät kuten ennenkin ja söivät suoraan pussista heinää. Tämä on ollut etenkin Ruusalle tärkeä juttu ja se on toiminut samalla meidän yhteisenä hetkenä.

Lähdin töihin lauantaipäivystykseen. Koskaan ei tiedä miten pitkälle päivä venyy, kun eläinklinikalla ollaan niin kauan että viimeisetkin potilaat saadaan kotiutettua. Kotiin palatessa Ruusa makoili tutulla paikallaan enkä tässä vaiheessa huomannut outouksia. Papanaa oli tullut hyvä määrä aamun jälkeen ja heinää kadonnut iso kasa. Vasta illalla pellettejä antaessa huomasin, että Ruusa ei tullut syömään. Yleensä Ruusa on ensimmäisenä ruuan perässä.

Ruusa oli ollut aiemmin hammashoidossa, joten meillä oli suolistontoimintaa edistävää lääkettä, Primperania, vielä kotona. Annoin ensimmäisen annoksen tätä illalla. Ruusa vaikutti kivuliaalta ja koska oli päivän aikana syönyt hyvin heinää, uskalsin antaa kipulääkkeen (meloksikaamia) vielä illan aikana. Kun infrapunalampusta tai lääkkeistä ei ollut apua, annoin vielä yöllä toisen annoksen Primperania.

Eläinsairaala Veter

Aamulla oli lähdettävä päivystykseen, koska Ruusa ei ollut vieläkään parantunut. Ruusa ei ollut koskaan ollut näin kipeä. Tiesin kanin korvia kokeilemalla, että Ruusa on alilämpöinen. Soitin meille ensin kyydin ja sitten eläinsairaala Veteriin, jossa on 24/7 päivystys Tampereella. Pakkasin lääkkeet, hoitotiedot sekä molemmat kanit mukaan. Heinää koppaan, ja pussiin muutama tuore voikukanlehti ja mansikanlehti.

Oltiin Veterissä kanien kanssa joskus aamuysin aikaan. Ruusa kirjattiin sisään ja laitettiin kiputippaan sekä nesteytykseen lämpömaton päälle. Verta ei saatu tarpeeksi kunnollista näytettä varten, mutta verensokerit saatiin mitattua. Alilämpö vahvistui mittaamalla lämpö peräsuolesta. Epäiltiin suolilamaa tai maksalohkon kiertymää.

Ruusan verinäytteen tulokset.

Veterissä vierähti monta tuntia, jonka aikana verensokerit paranivat vähän ja myös lämpö tasaantui. Koitettiin uudestaan verinäytettä ja saatiin vihdoin tarpeeksi verta. Niiden mukaan mm. munuaisarvot olivat korkeat. Toinen maksa-arvoista oli hieman koholla, joten maksalohkon kiertymää ei voitu täysin poissulkea.

Ruusa söi itse muutaman tuoreen voikukan- ja mansikanlehden, mutta yhtään papanaa ei tullut. Ruusa ei myöskään ollut pissannut kertaakaan, mikä oli erittäin huolestuttavaa. Siitä heräsi epäilys virtsakivistä. Nyt oli tiedossa, että Ruusa täytyy leikata. Ja myös, että sitä ei voida tehdä Veterissä.

Leikkaus tai eutanasia

Ruusa ultrattiin ja Ruusasta otettiin röntgenkuvia. Ultrassa näkyi, että suolisto oli totaalisen seisahtunut. Näkyvyys oli huono. Vatsa oli jo todella pullea.

Ruusan röntgenkuva.

Röntgenkuvista oli enemmän apua ja kaneista tietäviä eläinlääkäreitä konsultoitiin. Tässä vaiheessa kävi selväksi, että meillä oli kaksi vaihtoehtoa. Leikkaus tai eutanasia. Oletettu suolitukos sijaitsi ohutsuolen alkupäässä.

Tästä röntgenkuvasta näkee, kuinka pullea Ruusan vatsa oli.

Niin kipeä kuin Ruusan on täytynytkin olla, hän tappeli koko ajan vastaan ja oli olosuhteisiin nähden pirteä. En voinut kuvitellakaan tekeväni eutanasia-päätöstä. Ongelmana oli vain se, että ei löytynyt eläinlääkäriä, joka olisi voinut leikata Ruusan. Jos eläinlääkäri ei ole kaneihin tottunut, minusta on erittäin hyvä, että se sanotaan. Etenkin päivystysaikaan on hyvin tavallista, että eläinlääkärillä ei ole eksoottisista lemmikeistä kokemusta.

Veteristä oli soitettu jo Evidensia Tammistoon ja YESille eli Yliopistolliseen eläinsairaalaan. Niissä olisi leikkaus onnistunut ehkä seuraavana päivänä. Ruusalla ei ollut aikaa seuraavaan päivään. Matka olisi myös ollut liian pitkä, Tampereelta pääkaupunkiseudulle.

Soittelin itsekin kaikki mahdolliset paikat läpi ja lopulta Statuksen päivystävä eläinlääkäri lupasi leikata Ruusan. Kello oli melkein neljä, kun saatiin maksettua itsemme ulos Veteristä. Ruusalle jätettiin kanyyli suonensisäisiä lääkityksiä varten. Tuhto oli koko ajan mukana pitämässä Ruusalle seuraa. Ruusan vointi oli edelleen ok, vaikkakin kani oli opiaattikipulääkkeestä tokkurainen.

Eläinlääkäriasema Status ja Ruusan leikkaus

Statuksessa meidät kirjattiin sisään ja eläinlääkäri vei kanit valmistelun puolelle. Odottelin aulassa muutaman tunnin ja sain väliaikatietoa, että kaksi vierasesinettä oli poistettu Ruusasta sekä 300 ml nestettä ja rehumassaa.

Kotiutuspapereissa lukee: ”Ohutsuolen alkupäässä, n. 6 cm mahalaukun jälkeen oli suolessa jumissa rehu-karvapallo (halkaisija 1,5 cm). Suolen seinämä tukoskohdassa violetin punakka (mustelmainen) n. 1 cm:n matkalta ja punakka ennen sitä. Pahimmassa kohdassa olisi ollut mahdollisesti suoliresektion tarve, mutta kohdassa haima aivan ohutsuolen vieressä, joten resektio ei ilman haiman vaurioittamista mahdollista. Palloa saatiin pumpattua n. 5 cm eteenpäin, jolloin se voitiin poistaa terve suoli aukaisemalla.”

Eläinlääkäri kertoi, että kun tukokset oli poistettu, Ruusan suoli alkoi liikkua ja supistella. Se oli ehdottomasti hyvä merkki. Leikkaus meni siis hyvin ja Ruusa alkoi heti nostella päätään, ja heräili Tuhton vierellä. Koska Status oli menossa parin tunnin sisään kiinni, lähdettiin kanien kanssa kotimatkalle.

Kun pääsimme kotiin, Ruusa menehtyi.

Kani ei ole halpa lemmikki. Sellaisia ei ole olemassa. Sunnuntaiset päivystysreissut kustansivat yhteensä 1710,09 euroa. Ja silti olisin antanut kaikki loputkin säästöni, että Ruusa olisi vielä hengissä.

Entä jos?

Jälkiviisastelu ei auta. Mutta kyllä sitä väkisinkin pohtii, mitä olisin voinut tehdä toisin. Ensinnä olisin halunnut huomata heti kotiin saapuessani, että kaikki ei ole hyvin. Toiseksi olisin vienyt kanit eläinlääkäriin jo aiemmin. Kolmanneksi olisin toivonut asuvani sellaisella paikkakunnalla, mistä löytyy kaneja leikkaava eläinlääkäri.

Suomessa on noin 2900 eläinlääkäriä, joista kaikki eivät ota potilaita vastaan (osa eläkkeellä, osa työskentelee elintarvikehygienian parissa jne.). Koiria ja kissoja on satoja tuhansia, kaneja kymmeniä tuhansia. Jopa minun matikallani ynnää, että eläinten on vaikea päästä hoitoon. Tiedän sen myös siksi, että olen itse eläinklinikalla töissä. Eläinlääkäreistä ja muusta hoitohenkilökunnasta on pulaa.

Olen miettinyt sitäkin, olisiko kuitenkin pitänyt antaa Primperania Ruusan hammashoidon jälkeen, vaikka neiti alkoi heti syödä itse ja papanat olivat normaaleja. Koska Ruusan papanat ja ruokahalu olivat normaaleja myös lauantai-aamuna, on todennäköistä, että suolitukos olisi kuitenkin iskenyt.

Entä olisiko lisähappi ja vielä lämpimämpi kantokoppa auttanut? Kotimatkalla riitti lämpöä, mutta lisähappea meillä ei ollut. Vaikka oltaisiin menty Veteriin takaisin, Ruusa olisi kuitenkin tarvinnut siirtää. Kotona olisi muutoin ollut paremmat puitteet Ruusalle toipumiseen. 

Mikä aiheutti kanin suolitukoksen?

Sain suolitukoksen aiheuttaneet vierasesineet itselleni. Dissektoin molemmat palat myöhemmin kotona, koska halusin tietää, mikä tämän oli aiheuttanut. Karvapalloilta ne näyttivät. Ja karvaa ne oikeastaan sisälsivätkin.

Niin pieniä mutta niin vaarallisia.

Toisessa oli todennäköisesti beigeä mattoa, koska karva oli todella lyhyttä ja väri täsmäsi. Toisessa näytti olleen Ruusan omaa karvaa ja/tai kanialusista kaiveltua vanua, koska sen karva oli pitempää ja valkoista.

Rehupaakkujen sisältö näytti tältä.

Ruusan lempinimi oli Tuusannuuska, joten nakertelu oli neidillä jokapäiväistä. Mattojakin hän oli tuunannut ja parturoinut koko ikänsä eli sen viiden vuoden ajan, jonka hän kuului eläinperheeseeni. Yleensä Ruusa jätti palaset lattialle, josta sain ne siivottua, mutta nyt oli mennyt mahaankin karvoja. Oli niitä varmasti aiemminkin mennyt, koska välillä tuli helminauha-papanaa. Nyt sitä oli jostain syystä liikaa eikä pienen kanin elimistö pystynytkään tuuppaamaan sitä omin avuin suolistosta eteenpäin.

Ruusa hyppeli myös pöydille.

Olen valtavan kiitollinen kaikille minua ja kanejani auttaneille <3 Yhtä lailla olen pahoillani, että Ruusan elämä jäi näin lyhyeksi. 

Tuhto-kääpiöjänis ja Ruusa-leijonanharjasmix.

Tuhto-kanin vointi

Tuhto-parka leskeytyi toistamiseen. Olin ollut töissä ma-la, ja minulla oli vapaata sunnuntain lisäksi myös maanantaina. Kun menin tiistaina töihin, Tuhto oli tehnyt vain kaksi papanaa sinä aikana kun olin pois kotoa. Seuraavan työpäivän aikana papanaa oli jo muutama kasallinen.

Ruusa oli easy-going ja Tuhto ei niinkään.

Koska Ruusa sai viettää lajitoverinsa kanssa viimeiset hetkensä, Tuhto tietää mitä tapahtui. Pidin Ruusaa vielä Tuhton näkyvillä ennen kuin toimitin jäännökset tuhkattavaksi. Näin ei jää epäselvyyksiä eikä Tuhto etsinyt Ruusaa.

Ruusan kuolemasta on kohta kaksi viikkoa ja pari päivää sitten Tuhto uskalsi ensimmäisen kerran tulla aamulla syömään heinää melkein suoraan pussista. Ei ihan kokonaan syliin tullut vaan kurkotteli paria mehevää kortta. Mutta kuitenkin uskalsi. Se on paljon se, jos yhtään Tuhtoa tuntee.

Ruusa elää muistoissa ja Kanikirjan sivuilla.

Vielä on suru-aika, mutta olen jo hieman kartoittanut kodittomien naaraskanien tarjontaa.

Yhteenvetona kanin suolitukoksesta

Kanin suolitukos on hengenvaarallinen tila. Parasta on ennaltaehkäisy ja nopea reagointi. Syömätön ja papanoimaton kani tarkoittaa sitä, että on päästävä vuorokauden sisään eläinlääkäriin. Jos kani menee vaisuksi tai veltoksi, on jo piipaa-kiire eläinlääkäriin.

Jos kani aristaa vatsaa tai vatsa on pinkeä, älä tukiruoki tai juota väkisin kania. Käsittele kania varoen nostaessasi kania kantokoppaan. Jos mahalaukku on kovin täysi, se voi revetä.

Suolitukoksissa kanin ennuste ei koskaan ole hyvä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kania ei tarvitse hoitaa tai kannata viedä eläinlääkäriin. Sairas eläin täytyy aina viedä viipymättä eläinlääkäriin.

Huono ennuste koskee myös suolitukosleikkauksia. Tiesin tämän jo etukäteen ja minua varoiteltiin moneen kertaan riskistä. Mutta koska vaihtoehtona oli eutanasia, olin ja olen edelleen ehdottomasti leikkauksen kannalla. Toki ensin yritetään hoitaa hyvällä nesteytyksellä ja vahvoilla kipulääkkeillä ja monesti se näillä meneekin ohi. Meillä vain ei tällä kertaa ollut onnea. Sinulla toivottavasti on. Ja vielä enemmän toivon, että kanisi säästyy suolitukokselta.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *