Kanivinkit,  Sairaudet

Tuhto-kani eläinlääkärissä

Moikka moi! Koska toinen kaneistani, kääpiöjänis Tuhto, on näyttänyt viime aikoina hieman normaalia laihemmalta, halusin viedä Tuhton eläinlääkärin vastaanotolle ja tutkia, onko pojalla jokin hätänä. Käytöksessä en ollut huomannut poikkeavaa. Tuhto on saanut hepuleita ja painellut pitkin kotia, kaivellut peittoja, heittänyt itsensä kyljelleen ja pötköttänyt Ruusan vieressä. Ruoka on myös maistunut ja vatsa toiminut. Koska kanit peittelevät niin hyvin oireitaan, laihtuminen oli pakko tutkituttaa.

Olen töissä Eläinklinikka Hakametsässä, mutta meidän eläinlääkäreille ei saanut sille viikolle aikoja, joten varasin työkaverini suosituksesta ajan Pirkkalan Evidensiaan eläinlääkäri Saara Trimelonille. Luulin tienneeni kaikki ”kanilääkärit” Pirkanmaan alueelta, mutta en ollut aiemmin kuullut Saarasta. Nyt voin itsekin suositella häntä (ja näin olen monesti jo tehnytkin) 🙂

Hän tutki Tuhton kantokopassa ja koppa laitettiin lattialle, missä kaneilla on turvallisempi olla. Toki kantokopassa tapahtuvaa tutkimusta varten kopan pitää olla sellainen, josta saa yläosan nostettua pois. Otin käynnille Ruusankin mukaan, jotta kanit saavat olla yhdessä. Päällisin puolin Tuhtosta ei löytynyt mitään ”vikaa” ja siksi otettiin verinäytteet. Hereillä kanista voi olla vaikea saada tarpeeksi tavaraa putkiloon, mutta lopulta tassusta sai sen verran verta, että se riitti tutkimuksiin. Näytteenoton ajan Tuhto oli sylissä.

Lähes kaikessa törmää aina siihen, että kaneja ei ole tarpeeksi tutkittu eikä niistä ole siksi saatavilla satavarmoja viitearvoja tai tietoa siitä, mikä pitää kanit mahdollisimman terveinä. Kaneja käytetään kyllä todella paljon koe-eläiminä, mutta juuri koskaan ei tutkita kaneja itsessään vaan niiden avulla esimerkiksi ihmisten sairauksia. Näistä syistä, ja koska Tuhtolla ei ollut muita oireita kuin vähäinen laihtuminen, eläinlääkäri halusi vielä konsultoida toista kanispesialistia – Delphine Laniessea.

Tuhton verikoetulokset

Valkosolujen kokonaisarvo WBC on hieman madaltunut (leukopenia): Tuhton tulos 2,35 (normaali viiteraja 5,2-12,5). Jos valkosolujen kokonaisarvo olisi paljon alentunut, se viittaisi tulehdukseen. Laniesse ehdotti kontrolliverinäytteiden ottamista muutaman viikon päästä, jotta nähdään mihin suuntaan Tuhton tulokset menevät.

Glukoosi eli verensokeri on hieman koholla: Tuhton tulos 9,91 (normaali 4,16-8,60mmol/L). Verensokeri nousee melkein aina kaneilla, koska eläinlääkärivisiitti aiheuttaa stressiä. Tutkimusten mukaan stressi voi aiheuttaa verensokerin nousemaan jopa 12 mmol/L tai sen yli. Laniessen mukaan korkea verensokeri on ongelma vasta kun se hipoo kahtakymmentä.

Toinen munuaisarvoista eli UREA/BUN on hieman madaltunut: Tuhton tulos 6 (normaali 10,1-17,1mmol/L). Trimelonin mukaan se vaihtelee kaneilla, monista muista eläimistä poiketen, monien eri aspektien (esimerkiksi stressi) vaikutuksesta. Tavallista matalamman urean voi selittää esimerkiksi runsas nesteensaanti (elimistön ”laimistuminen”), aliravitsemus tai maksan sairaus. Laniessen mukaan terveillä kaneilla on usein vähän matala munuaisarvo.

Fosfaatit eli PHOS ovat hieman madaltuneet: Tuhton tulos 0,69 (normaali viiteraja 1,28-2,23mmol/L). Fosfaatit imeytyvät ohutsuolessa ja ovat siksi sidoksissa umpparipapanoiden syömiseen. Trimelonin mukaan vitamiini D3 on vastuussa fosfaattien liikkumisesta kanissa, joten sen puutos voisi vähentää fosfaatin imeytymistä. Laniessen mukaan Tuhton tulos on niin lähellä normaalia, että siitä ei tarvitse olla huolissaan.

Haiman amylaasi (epäspesifinen haimalle, mutta kanilla melkeinpä kaikki amylaasi on peräisin haimasta) on hieman madaltunut. Tuhton tulos on 125 (normaali viiteraja 150-330U/L). Korkea amylaasi voisi olla merkki haiman tai suoliston sairauksista, mutta madaltuneen merkitystä kaneilla ei tiedetä. Trimelonin mukaan koirilla ja kissoilla haiman amylaasi on sidoksissa ruuansulatukseen, joten varovainen alustava arvio voidaan tehdä, että sillä olisi jokin tehtävä myös kanien ruuansulatuksessa.

Tuhton toinen eläinlääkärireissu

Koska verikokeissa ei näkynyt mitään huolestuttavaa, Tuhtosta piti saada vielä virtsanäyte ja ottaa ainakin röntgenkuvat. CT olisi paras kuvantamiskeino, mutta päätin kokeilla ensin muita vaihtoehtoja. Vatsaontelo, keuhkot ja kallo oli oireiden kannalta tärkeä saada kuvattua. Pirkkalassa ei ole röntgenlaitteita, joten Tuhtosta otettiin kuvat töissä Hakametsässä.

Pakkasin taas sekä Tuhton että Ruusan kantokoppaan, otin heinää, vesikipon, peittoja ja herkkuja mukaan. Tarkoituksena oli kuvata Tuhto hereillä ja toivoin kovasti, että kuvat onnistuvat. Monen kanin selviytymismekanismi on leikkiä kuollutta, joten se auttoi tässä kohtaa. Tuhto sai rauhoittua kuvien välillä ja oli silmät peitettyinä, mutta varmasti kanipoikaa jänskätti. Vähintään yhtä paljon jännitti Puputätiä, koska en tiennyt, mitä kuvista paljastuisi. Normaali ruokahalu ja laihtuminen eivät ole kovin hyvä yhdistelmä ja väkisinkin miettii kasvainten mahdollisuutta.

Tuhton röntgenkuvat

Kasvaimia ei onneksi kuvissa näkynyt, jes! Sen sijaan löytyi muutamia muita mahdollisia ongelmakohtia.

       

Nikamaväleissä on paikoin hieman epätasaisuutta, mikä viittaisi nivelrikkoon. Nivelrikon hoidosta kaneilla teen oman postauksen myöhemmin, ehkä jopa seuraavaksi artikkeliksi. Tämä nivelrikko on kuitenkin asia, jota voidaan hoitaa ja oli hyvä, että se kävi ilmi tässä vaiheessa, kun Tuhtolla ei näytä olevan vielä ongelmia selkärangan liikkuvuuden kanssa.

           

Keuhkoissa on pari tiiviimpää aluetta, mitä kannattaa seurata, jos Tuhtolle tulisi hengitysoireita. Tiivistymät voivat myös johtua siitä, että Tuhto huohotti kuvanottohetkellä.

Kallon kuva meillä vähän epäonnistui, koska se oli hereillä olevan Tuhton mielestä tosi ikävä asento (pää sivuttain, toinen silmä suoraan lampun valoon tuijottaen), mutta saatiin silti jotain osviittaa. Eläinlääkäri näki kallon kuvasta, että osa poskihampaista on merkittävästi kaareutunut, joten myös niiden juurissa olisi todennäköisesti kasvua. Eläinlääkäri arveli, että jossain vaiheessa on ollut hampaiden ja purennan osalta epänormaalius, joka aiheutti juurten kasvamisen. Etenkin yläct2 olisi hyvä tarkistuttaa rauhoituksessa. Ct1 on sekä ylhäällä että alhaalla kiero.

Tuhton virtsanäyte

Tuhton virtsa oli klinikalla niin vahvaa, ettei siitä saanut mitään irti. En usko, että oli uskaltanut juoda vettä ollenkaan siellä ollessa. Pissanäyte jäisi siis seuraavaan kertaan, koska en saanut sitä kotonakaan otettua. Yritin, mutta Tuhto meni purkkia karkuun – tietysti! Sylissä näyte ei onnistunut sen paremmin, koska olisin tarvinnut lisää käsiä, yrittäessäni painella vatsaa ja pidellä purkkia alla.

Näiden tulosten perusteella piti tehdä vielä kolmas eläinlääkärivisiitti, jotta saadaan kontrolliverinäyte, pissanäyte ja hammaskuvat rauhoituksessa. Niistä lisää myöhemmin 🙂

 

2 kommenttia

  • Timo

    Hei!

    En tiedä onko tämä sivu enään toiminnassa tai seuraatko tätä ollenkaan mutta kokeilen kuitenkin, kun asia on jäänyt kovasti painamaan mieltä.

    Jouduimme jouluna tekemään lopetuspäätöksen rakkaalle 2-vuotiaalle kääpiölupallemme. Hän sairasteli muutaman päivän ja kun tehohoidon ym hoidon jälkeen saimme hänet kotiin, niin tilanne näytti hyvältä ja kani siltä että alkaa paranemaan.

    Illalla sitten iltalääkkeiden annon yhteydessä kani sai todella järkyttävän kiertymis, kieppumis, pyörimis kohtauksen (en edes tiedä miten kuvailla sitä). Käärimme kanin pyyhkeisiin ja lähdettiin heti lääkäriin ja noin 3 tunnin ajan lääkekokeiluista huolimatta kani sai kohtauksia muutamien minuuttien välein emmekä sitä enää kestäneet ja oli pakko tehdä lopettamispäätös. Lääkäri epäili sisäkorvan tulehdusta tai cuniculia mutta sanoi myös ettei ole koskaan nähnyt niin vakavaa ja voimakasta toistuvaa kohtausta. Kania ei nyt tietenkään voi enään tutkia ym mutta osaisitko nimetä jotain kanilääkäreitä suomesta, joilta voisi mahdollisesti kysyä mielipidettä siihen mitä meidän rakkaalle tapahtui? Onko joitain ”kanilääkäreitä” jotka tietäisivät neurologisista tai hermosto oireista erityisesti?

    • Puputati

      Heippa!

      On sivu toiminnassa, mutta kommenteista ei tule minulle ilmoitusta. Otan osaa <3

      Kääpiölupilla tosiaan on korvaongelmiin taipumusta (korvan rakenteesta johtuen) ja siellä voi tulehdusta päästä muhimaan syvälläkin ennen kuin tulee selkeitä oireita. On voinut olla E. cuniculi, korvatulehdus tai jokin muu. Epileptistyyppisiin oireisiin tiedän kanien saaneen lääkitystä, mutta kieppuminen ei kuulosta samalta. Mahdoton sanoa ilman kanin avausta (Ruokavirasto, ent. Evira tekee).

      Ei tule mieleen ketään, joka erityisesti neurologisista oireista tietäisi kaneilla. Vantaalta löytyy eläinsairaala Aisti, jossa on neurologian erityisosaamista. Pk-seudulla on eniten kaniosaamista Suomessa, kun löytyy kaneihin hyvin perehtyneitä eläinlääkäreitä. Mm. J. Ranki ja D. Laniesse, molemmat ovat ainakin vastauksen kirjoitushetkellä Evidensia Tammistossa.

      Voitte toki kysyä eläinlääkäreiltä, mutta on todennäköistä, että eivät ota asiaan kantaa. Kannattaa mieluummin kysyä yleisesti kanien neurologisista oireista ja kertoa siinä sivussa teidän kokemuksestanne.

      Vielä kerran lämmin osanottoni.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.